Valkolaikkuvärit

Van 01

Turkin värijakauma: Kaksi värillistä laikkua päässä, joita erottaa valkoinen osio eli laukki. Yksi laikku alkaa takapuolesta ja päättyy hännän päähän. Yksittäisiä valkoisia karvoja ei saa olla värillisten laikkujen keskellä. Kolme pientä ylimääräistä laikkua hyväksytään. Rintakehän ja vatsan tulee olla valkoiset. Mielellään valkoiset, sisäpuolelta vaaleanpunaiset korvat.

Kuono: Vaaleanpunainen tai laikkujen värin mukainen. Kilpikonna vanilla kuono voi olla laikukas.

Tassun pohjat: Vaaleanpunaiset tai laikkujen värin mukaiset, kilpikonna vanilla mahdollisesti laikukkaat.

Harlekiini 02

Turkin värijakauma: Värillisten laikkujen tulee peittää vähintään 1/4 ja enintään 1/2 turkista. Mieluiten värilliset osiot koostuvat useista valkoisen ympäröimistä laikuista. Yksittäisiä valkoisia karvoja ei saa olla värillisten laikkujen keskellä.

Kuono: Vaaleanpunainen tai laikkujen värin mukainen. Kilpikonna harlekiinilla kuono voi olla laikukas.

Tassun pohjat: Vaaleanpunaiset tai laikkujen värin mukaiset, kilpikonna harlekiinilla mahdollisesti laikukkaat.

Kaksivärinen, bicolour 03

Turkin värijakauma: Värillisten laikkujen tulee olla selvästi erillään toisistaan, tasaisen värisiä ja harmonisesti jaukautuneita. Vähintään 1/2 ja enintään 3/4 turkista tulee olla värillisten laikkujen peitossa. Kasvoissa tulee mielellään olla valkoinen osio eli laukki. Selässä saisi mielellään olla myös valkoista. Jaloissa, rintakehässä, vatsassa ja kasvoissa tulee olla valkoista. Yksittäisiä valkoisia karvoja ei saa olla värillisten laikkujen keskellä. Valkokirjokilpikonnan värisessä turkissa laikkujen tulee olla suuria ja selkeärajaisia ja niiden tulisi jakautua koko vartalon alueelle. Värien tulee olla selkeät ja puhtaat.

Kuono: Vaaleanpunainen tai laikkujen värin mukainen. Valkokirjokilpikonnan kuono voi olla laikukas.

Tassun pohjat: Vaaleanpunaiset tai laikkujen värin mukaiset, valkokirjokilpikonnalla mahdollisesti laikukkaat.

Huomioitavaa: Valkokirjokilpikonnalla kahden värin (esim. musta ja punainen) suuret ja pienet laikut sallitaan värijakaumassa.

Valkolaikkueurooppalaisten kasvatuksen historiaa ja tätä päivää

Olen tutkinut valkolaikkuisten eurooppalaiskissojen historiaa, lähteinä Suomen eurooppalaiskissayhdistyksen, Ser-Fer ry:n, tekemät rekisteröintitilastot ja Suomen Kissaliiton Omakissa-järjestelmään kirjatut rekisteröinnit. Omiin arkistoihini olen kirjannut jokaisen löytämäni 212 valkolaikkueurooppalaisen nimen, EMS-koodin ja mahdollisesti myös vanhemmat.

Vuodesta 1964 alkuvuoteen 2017 mennessä on siis rekisteröity 212 valkolaikkueurooppalaista, joista 133 on ollut kasvatettuja (63 urosta ja 70 naarasta) ja 79 noviiseja (25 urosta ja 54 naarasta). Kasvatetuista uroksista yhdeksää (14%) on käytetty edelleen kasvatuksessa ja naaraista kymmentä (14%). Noviiseista kasvatuksessa on käytetty viittä urosta (20%) ja kahtakymmentä naarasta (37%). Valkolaikkupentueita on syntynyt yhteensä 54, jakautuen kahdellekymmenelleyhdeksälle (29) eri kasvattajalle. Yhden valkolaikkupentueen kasvattaneita kasvattajia on joukossa 19, kaksi valkolaikkupentuetta on syntynyt viidelle kasvattajalle. Kolme pentuetta on syntynyt kolmelle kasvattajalle, ja tässä porukassa Waputtaren toistaiseksi on. Kahdelle kasvattajalle on syntynyt 7 pentuetta vuosina 1996-2013.

Valkolaikkupentueista 22 (41%) on syntynyt kahden valkolaikkuvanhemman yhdistelmästä. Valkolaikun ja yksivärisen eurooppalaisen yhdistelmästä on syntynyt 11 pentuetta (20%). 90-luvulla rekisteröitiin 8 valkolaikkupentuetta (15%), joissa joko toinen tai molemmat vanhemmat olivat manx-rotuisia, joiden pitkähäntäiset jälkeläiset rekisteröitiin eurooppalaisiksi. Näitä manx-taustaisia eurooppalaisia ei saanut käyttää eurooppalaiskasvatuksessa, eli tilastollisesti näiden pentueiden mukaan laskeminen vääristää valkolaikkukasvatuksen historiaa. Valkoisen eurooppalaisen ja muun yksivärisen eurooppalaisen yhdistelmästä on syntynyt 4 pentuetta (7%), joissa oli mukana valkolaikkupentuja. Kahden valkoisen eurooppalaisen yhdistelmästä on syntynyt 2 pentuetta, joissa rekisteröitiin myös valkolaikkuja (4%). Valkolaikun ja kokovalkoisen sekä valkolaikun ja agoutikuviollisen eurooppalaisen yhdistelmistä on syntynyt kummastakin 3 pentuetta (6%), joissa valkolaikkujälkeläisiä rekisteröitiin. Kahden agoutikuvioeurooppalaisen yhdistelmästä on syntynyt 1 pentue (2%), jossa rekisteröitiin valkolaikkupentu (EUR f 03). Voisi päätellä, että valkolaikkueurooppalaisia on jonkin verran syntynyt tahattomasti, kun on pyritty kasvattamaan kokovalkoisia tai yksivärisiä eurooppalaisia. Valkoisesta noviisikissasta ei voi tietää, onko valkoisuus kokovalkoisen W geenin vai valkolaikkugeenin S aiheuttamaa. Valkolaikkujen suunnitelmallinen kasvatustyö näyttäisi alkaneen 90-luvulla muutaman kasvattajan toimesta jatkuen viime vuosiin asti varsin pienimuotoisena, alkuperäisten aktiivikasvattajien vaihtuessa matkan varrella uusiin innokkaisiin.

Värijakaumien tutkistelu on varsin mielenkiintoista. Käsittelen aluksi bicolourit, joita vuosien saatossa on rekisteröity huomattavasti enemmän kuin harlekiineja ja vaneja, yhteensä 142 kissaa. Ensimmäinen historiankirjoista löytämäni bicolour on noviisinaaras Zopy (EUR f 03) vuodelta 1964. Mustavalkoisia bicoloreita on rekisteröity yhteensä 51, uroksia 27 (joista 7 noviisia) ja naaraita 24 (joista 6 noviisia). Sinivalkoisia on rekisteröity yhteensä 31, uroksia 20 (joista 4 noviisia) ja naaraita 11 (joista 4 noviisia). Punavalkoisia on rekisteröity yhteensä 6, joista uroksia 5 (joista noviiseja 3), naaraita vain yksi noviisi, yhtäkään punavalkoista bicolour-naarasta ei siis ole kasvatuksen tuloksena syntynyt. Cremevalkoisia on rekisteröity yhteensä 4, kaikki uroksia, joista yksi noviisi. Kilpikonnavalkoisia naaraita on rekisteröity yhteensä 43, joista noviiseja peräti 29. Sinikilpikonnavalkoisia naaraita on rekisteröity 7, joista noviiseja 4.

Harlekiineja on vuosikymmenien aikana rekisteröity vain 48. Ensimmäinen harlekiini, noviisiuros Micce (EUR n 02), rekisteröitiin vuonna 1989. Mustavalkoisia harlekiineja on rekisteröity yhteensä 10; uroksia 6 (joista 1 noviisi) ja naaraita 4, joista kaikki noviiseja. Sinivalkoisia harlekiineja on rekisteröity yhteensä 14, uroksia 8 (joista 3 noviisia) ja naaraita 6 (joista 1 noviisi, itse asiassa oma Sipriinani vuodelta 2017). Punavalkoisia harlekiineja on rekisteröity yhteensä 11, uroksia 6 (joista noviiseja 4) ja naaraita 5 ( joista 1 noviisi, oma Toscani vuodelta 2016). Cremevalkoisia harlekiineja on rekisteröity yhteensä 4, uroksia 3 ja naaraita 1, ei yhtään noviisia. Kilpikonnavalkoisia harlekiininaaraita on rekisteröity yhteensä 6 (joista 2 noviisia). Sinikilpikonnavalkoisia harlekiininaaraita on rekisteröity 3, ei yhtään noviisia.

Vaneja on rekisteröity yhteensä 19. Ensimmäinen van rekisteröitiin vuonna 1994, noviisiuros Kasperi-Tuhatkauno (EUR e 01). Mustavalkoisia vaneja on rekisteröity yhteensä 5, uroksia 3 ja naaraita 2, ei yhtään noviisia. Sinivalkoisia vaneja on rekisteröity myös 5, uroksia 2 ja naaraita 3, ei yhtään noviisia. Punavalkoisia vaneja ei ole rekisteröity vielä lainkaan. Cremevalkoisia vaneja on rekisteröity yhteensä 5, kaikki uroksia (joista 2 noviisia). Kilpikonnavalkoisia van naaraita on rekisteröity 2 (joista 1 noviisi, oma Vappuni vuodelta 2006). Sinikilpikonnavalkoisia van-naaraita on rekisteröity 2 (joista noviiseja 1).

Näiden hyväksyttyjen valkolaikkuvärien lisäksi löysin kolme EUR x a 09 rekisteröityä naarasta (joista yksi on Waputtaren Mimerkki Metsänneito vuodelta 2016).

Alla oleva taulukko kuvaa valkolaikkuvärien rekisteröintejä eri vuosikymmeninä:

1960-luvulla rekisteröitiin pelkästään kilpikonnavalkoisia bicoloreita 6kpl, joista 3 noviisia ja 3 kasvatettua. 1970-luvulla rekisteröitiin 16 yksilöä, yleisin valkolaikkuväri oli edelleen kilpikonnavalkoinen bicolour (9 kpl), rekisteröitiin myös mustavalkoisia bicoloureita (6 kpl) ja yksi sinivalkoinen bicolour. 1980-luvulla rekisteröitin 34 valkolaikkueurooppalaista kuuteen eri väriin/värijakaumaan; eniten rekisteröitiin mustavalkoisia bicoloreita (17 kpl) ja kilpikonnavalkoisia bicoloreita (10kpl). Punavalkoisia bicoloreita rekisteröitiin 3 kpl, kaikki uroksia. Sinivalkoisia bicoloreita rekisteröitiin 2 kpl ja lisäksi yksi sinikilpikonnavalkoinen bicolour ja yksi mustavalkoinen harlekiini. 1990-luku oli valkolaikkueurooppalaisten ensimmäinen kukoistuksen vuosikymmen suunnitelmallisen kasvatustyön ansioista. Valkolaikkuja rekisteröitiin 88 yksilöä peräti 17 eri väriin/värijakaumaan: sinivalkoinen bicolour 16 kpl, mustavalkoinen bicolour 15 kpl, kilpikonnavalkoinen bicolour 11 kpl, punavalkoinen harlekiini 8 kpl, sinivalkoinen harlekiini ja musta van 5 kpl, sinikilpikonnavalkoinen bicolour ja kilpikonnavalkoinen harlekiini 4 kpl, cremevalkoinen bicolour, creme van ja sininen van 3 kpl, punavalkoinen bicolour, musta harlekiini, creme harlekiini, sinikilpikonnavalkoinen van ja harlekiini kutakin 2 kpl, sekä yksi kilpikonna van. 2000-luvulla rekisteröinnit laskivat huimasti, 24 valkolaikkua rekisteröitiin 12 eri väriin; kilpikonnavalkoinen bicolour 7 kpl, sinivalkoinen harlekiini 5 kpl, sininen van ja creme van 2 kpl, mustavalkoinen bicolour ja harlekiini (PR Tarina), punavalkoinen bicolour ja harlekiini, cremevalkoinen bicolour, kilpikonnavalkoinen harlekiini ja van (GIP Vappu), sekä sinikilpikonnavalkoinen bicolour kutakin 1 kpl. 2010-luvulla tilanne elää ja etenee koko ajan. Oma kasvatustyöni on melko merkittävässä roolissa, sillä Waputtaren pentueita on syntynyt kuusi vuosina 2015-2018. Waputtaren pentuetaulukko löytyy otsikon KASVATUS alta. Noviiseja olen tuonut rotuun vuosina 2013-2018 kaksi urosta (d 02 62, n 03) ja kaksi naarasta (d 02 62, a 02 64). Lisäksi kaksi muuta kasvattajaa ovat tuoneet rotuun noviisiluokan kautta kaksi naarasvalkolaikkua (f 02 64 ja g 03) ja kaksi urosvalkolaikkua (a 02 62 ja n 03).
2020 vuosikymmenen alkaessa aktiivisia valkolaikkukasvattajia on Waputtaren lisäksi vuonna 2018 aloittanut, yhden pentueen jo kasvattanut Lyydian. Lisäksi Lumihelmen kissalaan on jälleen hankittu noviisiksi pyrkivä valkolaikkutyttö kesällä 2019. Tupakissan kissalan kasvatteja on leikkaamattomana yksi mustavalkoinen van uros, sekä mustavalkoinen bicolour naaras, kyseessä sisarukset.
Waputtaren toi yhdessä Pikkeen manx&cymric kasvattajan kanssa Tanskasta nuoren uroskissan, Eife's Semillonin tuomaan linjoihin erinomaista tyyppiä ja turkinlaatua. Semillon on tabbyvalkoinen, periyttää kuviottomuutta, eli jatkoon poimitaan kuviottomat jälkeläiset. 

Historian tarkastelu auttaa hahmottamaan valkolaikkueurooppalaisten harvalukuisuutta ja ymmärtämään nykytilanteen, mm. noviisien käyttötarpeen.