Waputtaren pentueet
Idea tähän pentueeseen tuli Pikku-Piun Naomin kasvattajalta. Kiinnostuin liisausmahdollisuudesta, koska olin toivonut Eife's Sémillonille tabbymorsianta. Milo oli jo saanut kaksi pentuetta valkolaikkunaaraiden kanssa ja yhden pentueen kuviottoman yksivärisen naaraan kanssa. Nalan perheen kanssa tein yhteistyösopimuksen, sen jälkeen kun geenitesti kertoi ettei Nala periytä pitkäkarvaisuutta ja kun Nala oli valmistunut International Championiksi. Nalasta otettiin talvella 2023 jalostusverikokeet ja sienitesti, ja pääsimme suunnittelemaan treffejä. Nalalla kerkesi olla yksi kiima pillereiden lopettamisen jälkeen ja toisen kiiman alkaessa Nala tuli Waputtaren kotiin häitä viettämään. Milo oli saapunut jo edellisenä iltana odottamaan morsianta. Häät sujuivat hyvin ja jo seuraavana päivänä veimme Nalan takaisin kotiin. Milo lähti myös sen päivän iltana. Nalan odotusaika meni hienosti ja kahta viikkoa ennen laskettua-aikaa haimme Nalan meille äippälomaa aloittelemaan. Synnytys sujui ongelmitta ja päivänvalon näki kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Pennuista kaksi on värivirheellisiä tabbyvalkoisia, yksi tyttö on lupaava tabby, yksi musta tyttö, jossa ei ole valkoista kuin muutama hajakarva nypittäväksi, sekä musta poika jolla on medaljonki ja pieni valkoinen laikku navan alla. Musta poika sopisi valkolaikkukasvatukseen ja toivottavasti kehittyy meidän tulevaisuuden toivoksi. Poika sopisi kelle tahansa Waputtaren tytölle, koska on täysin eri suvuista.
Lotta sai yhden sinisen pennun punavalkoisen Waputtaren Pompompurinin kanssa. Sukutaulu on kiinnostava ja ainutlaatuinen, koska se mahdollistaisi jatkossa Waputtarelle ensimmäisen täyden sukutaulun pentueen aikaansaamisen. Bumballa oli valitettavasti napatyrä ja poika muutti leikkaksen jälkeen lemmikiksi. Lotan sijoituskodille sopi, että Lotta voisi tehdä toisen pentueen meidän kotona. Pommi oli jo kastroitu, mutta Pommin cremevalkoinen veli Totoro yhä leikkamaton. Niinpä Totoro sai ensin astua Tupunan ja samalla reissulla muutamaa viikkoa myöhemmin myös Lotan. Kuulostaa sujuvalta kuin tanssi, mutta ei käytännössä ollut ihan vaivatonta. Suunnitelma kuitenkin onnistui ja
pentue syntyi 5 vuorokautta laskettua aikaa varhaisemmin, Suureksi suruksi yksi sinikilpikonna harlekiini tyttöpentu ei ollut riittävän kehittynyt ja jäi muistoihin enkelipentuna. Kaksi sinivalkoista bicolour poikaa ja sinikilpikonna harlekiini tyttö taistelivat ja kehittyivät normaalisti. Toiveissa on, että vaaleampi poika kävisi treffeillä ennen kastrointia ja tyttö asuu vielä Waputtaren kotona ja toivottavasti jatkaa Waputtaren kasvatusnaaraana aikuisena.
Tupuna jäi meille kotiin kasvamaan ja luonnollisesti toiveena oli saada myös pentue Tupunalta. Pentueen isäksi sopi oma kasvattini Totoro. Olisin toivonut ei-diluutio sulhasta, mutta eipä sellaista ollut olemassakaan. Yksiväristä en halunnut käyttää, koska Tupunalta on valkolaikkukollin kanssa mahdollista saada vaneja, joita rodussa on erittäin vähän. Cremebicolour Totoro oli näin ollen erinomainen valinta. Yhdistelmän sukusiitosprosentti on pieni, vaikka omat linjani siinä yhdistyvätkin, koska Totoro tuo mukaan Feronian linjoja sekä Jeeli-noviisin geenejä, ja Tupunan kautta tulee Wilinan noviisitausta. Yhdistelmästä olisi ollut mahdollista saada myös sinikilpikonnavalkoisia tyttöjä ja sinivalkoisia poikia, mutta creme jyräsi ja saimme kaksi cremevania ja yhden cremebicolourin.
Näistä Pokémon pentueen tytöistä testattiin Movetin testillä agoutikuvio, van on kuviollinen ja bicolour kuvioton. Pojasta otettiin laaja Mycatdna-testi. Poika on kuvioton, eikä kanna pitkäkarvaisuutta. Bicolour tyttö jäi Waputtaren kotiin ja poika toivottavasti käy treffeillä toisessa kissalassa ennen kastrointia.
Yhdistelmästä olisi voinut tulla kilpikonna ja sinikilpikonna tyttöjä ja mustia ja sinisiä poikia valkoisella tai ilman. Lotan pentumaha oli maltillisen kokoinen ja kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa epäilin, että Lotta odotti vain yhtä pentua. Pennunliikkeitä alkoi kuitenkin tuntua hyvin molemmilla kyljillä ja aloin veikkailla kahta tai jopa kolmea pentua. No, siellähän kasvoikin sitten varsinainen futistaituri, yksi ainoa poika, jonka liikkeet tuntuivat molemmin puolin mahaa.
Sininen poika on pappansa, Lotan isän Mafin, kaksoisolento. Pojan taustalla on lukuisia valkolaikkukissoja, mutta yksivärinen emonisä ja isänemo mahdollistivat valkolaikun jäämisen periytymättä. Punainen värikin jäi periytymättä, tyttöpennussa se olisi automaattisesti jatkunut.
Nostalgia pentue 2.6.2021
Suunnitelma pentueen takana
Viimeinkin yhdistelmä, josta olisi korkea todennäköisyys syntyä van pentuja. Kuinka ollakaan matkaan saatiin mutkiakin. Geenitesti kertoi, että Wilina on agoutikuviollinen eikä kuvioton. Onneksi sentään sama testi kertoi, että Wilina kuitenkin periyttää kuviottomuutta.
Jos ei periyttäisi, ei Kissaliiton rotutoimikunta olisi myöntänyt erikoislupaa Wilinan ja Nuutin pentueen toteutukselle. Tuli myös korona, eikä Wilina päässyt noviisinäyttelyyn, jonka alaikäraja on 10kk. Mahdolliset pennut siispä saisivat XSH koodit ja tarvitsivat näyttelyn tarkistusluokassa kahden tuomarin hyväksynnän päästäkseen EUR rekisteriin. Olin tietenkin valmis näkemään tällaisen lisävaivan ja kokemaan jännityksen, koska ei kaikki hyvä muutenkaan tule elämässä eteen tarjottimella ojennettuna.
Nuutille laitettiin Wilinan kypsymistä odotellessa hormoni-implantti lokakuussa 2019. Wilina tuli sukukypsäksi vuoden ikäisenä, huhtikuussa 2020. Toukokuussa 2020 RTK myönsi astutusluvan ja sitten odottelimme Nuutin implantin tehon loppumista yli puoli vuotta. Wilinalle tuli tiheästi kiimoja, sitten onneksi taukoa ja syksyllä 2020 kun kiimat taas yltyivät, syötin Wilinalle kuukauden ajan kiimansiirtopillereitä. Odotus tuntui hyvin pitkältä ja tavoitteen saavuttaminen välillä toivottomalta. Toisaalta kerkesin odotteluaikana toteuttaa kolme hienoa pentuetta, Ryhmä X, Manga&Anime ja Sugar rush.
Wilinan ja Nuutin ensimmäiset treffit eivät tuottaneet tulosta, ne ajoittuivat liian aikaiseen kiimanvaiheeseen. Pari viikkoa myöhemmin päästiin uusimaan ja johan tärppäsi. Wilinan odotusaika sujui normaalisti, mutta synnytys oli haastava ja tyttö steriloitiin sektion yhteydessä. Jouduin hautaamaan haaveeni hakea erikoislupaa Wilinalle ja cremevalkoiselle Cinnamon Roll Mafinpojalle. Olen kuitenkin sydämeni pohjasta kiitollinen siitä että Wilina on kunnossa ja eläviä pentuja saatiin kolme. Yksi tyttö ja kaksi poikaa. Muistoissa elää myös kolmas poika, pieni valkoinen enkeli. 🤍
Nostalgia-pentueen creme van poika teki vuonna 2022 RuusuLinnan kissalaan neljä jälkeläistä ja Tupuna-tyttö Waputtarelle kolme lapsukaista.
Sugar rush pentue 28.1.2021
Suunnitelma pentueen takana
Tämän pentueen kantavana ajatuksena oli elvyttää Tanelista lähtenyttä katkeamisvaarassa ollutta linjaa. Sugar rush pentueesta sukua jatkoi Unelmien Charlotta vuonna 2022.
Manga&Anime pentue 2.8.2020
Suunnitelma pentueen takana
Vuonna 2017 tarjoutui tilaisuus hankkia osaomistukseen punainen naaraspentu Feronian Neidonkello eli "Tui". Tuille olisi toki käynyt kuka tahansa oma kasvattini sulhaseksi. Jälleen kerran ajoitukset menivät ristiin ja Tuille täytyi laittaa Suprelonin hormoni-implantti pitämään sekä kissaa, että perhettä rasittavat kiimat poissa odotteluaikana. Minulla oli tavoitteena yhdistää Tui joko mustavalkoiseen harlekiinin tai vaniin. Harlekiini Juice Juhana Jeelinpoika "Hiro" oli ainoa mahdollinen noviisi Jeelin suvunjatkaja ja sopi tyypiltään paremmin Tuin sulhaseksi. Joten valitsin Hiron Tuille. Valitettavasti uroksen tullessa sukukypsäksi Tuin implantti vaikutti yhä ja uroksellekin täytyi laittaa implantti. Naaraalla implantti vaikutti 1,5 vuotta, jonka jälkeen kiimoja alkoi tulla tasaisin väliajoin. Uroksella implantti vaikutti noin vuoden ajan. Kumpikin kissa ehti käydä näyttelyissä ja saavuttaa Champion-tittelin. Ensimmäiset treffit keväällä 2020 eivät tuottaneet tulosta, mutta toukokuun lopulla helluntaina onnistuttiin! Naaras oli jo 2,5-vuotias, uros 2-vuotias ja olen suunnattoman kiitollinen kummankin kissan kotiväelle kärsivällisyydestä ja myös tuesta. Ilman tsemppausta en ehkä olisi jaksanut uskoa ja panostaa tämän pentueen toteutumiseen. Ehkäisyimplantit aina lisäävät epäonnistumisen mahdollisuutta, mutta nyt meillä oli onni mukana matkassa.
Tuin ja Hiron pennuista Mimmu-tyttö teki pentueen Pikkeen-kissalalle vuonna 2021, punavalkoinen poika antoi yhden sinisen pojan Waputtarelle 2022 ja cremevalkoinen poika sai kaksi tyttöä ja yhden pojan Tupunan kanssa sekä Unelmien Charlotan kanssa yhden tytön ja kaksi poikaa vuonna 2022.
Ryhmä-X pentue 18.7.2020
Suunnitelma Ryhmä-X pentueen takana
Tähti on kasvatukseni ensimmäinen kilpikonnavärinen tyttö, joten minulle oli tärkeää, että Tähti jatkaa sukua. Tähden veli on jatkanut sukua Tanelitaustaisen kasvattini kanssa ja Tähti jatkoi nyt sukua täysin erisukuisen uroksen kanssa. Tällä tavoin Tähden noviisiemon Toscan geenit saatiin hyödynnettyä tehokkaasti.
Tanskalaismausteinen linja ei valitettavasti jatkunut Waputtarella, koska tyttöpennulle ei löytynyt sopivaa sulhasta pitkäkarvageenin kantajuuden vuoksi ja sinivalkoinen sijoitukseen mennyt poika piti kastroida toistuvien kivestulehdusten vuoksi. Milon tuli isäksi Pikkeen -kissalan pentueelle 2021 ja Aurinkokiven pentueelle 2022.
Huvikumpu-pentue 27.1.2019
Suunnitelma Huvikumpu-pentueen takana
Olin yrittänyt jatkaa Belagian Yrmelin ja Waputtaren Taanielin linjaa vuonna 2017 Mohikaani Matteon ja vuonna 2018 Unisieppari Irenen kautta tuloksetta. Unisieppari Irenelle suunniteltu uros, Waputtaren Paroni Le Petit Poitou, tarvitsi uuden morsianehdokkaan. Irenen sisko Tea oli saanut erikoisluvan noviisi Jeelin morsiameksi vuonna 2018, mutta Tean sijaan valitsin Jeelin morsiameksi käytännön syistä Kalevala-pentueen tytön Elman. Eli Tea tarvitsi uuden sulhoehdokkaan.
Tea oli ehtinyt kahden vuoden ikään ja kiimaillut hyvin harvoin. Syksyllä 2018 Tean hormonitoiminta piristyi, ja toisen syyskiiman aikaan hän sai tavata Paronin eli Maken meidän kotonamme. Make oli 15 kuukauden ikäinen tuolloin. Make on kooltaan medium miinus -uros ja Tea melko siro naaras. Molemmat ovat rakenteeltaan sopusuhtaisia, turkinlaadut hyvät ja luonteenlaadut erinomaiset. Kahta pienikokoista kissaa ei suositella yhdistettäväksi, mutta koska Tean taustalla on brittityyppistä jykevyyttä ja Maken taustalla Anselmi-papan isoa kokoa, päätin yhdistää nämä kissat. Mahdollisuus saada kilpikonnavärisiä tyttöjä oli myös yhdistelmää puoltava seikka. Tea oli loistava synnyttäjä ja pentujen hoito sujui kuin luonnostaan. Pennuille värijakaumia ilmeni laidasta laitaan 01-09 välillä, tälläkin kertaa pojat perivät enemmän valkoista kuin tytöt.
Teemaksi valitsin Huvikummun, koska lapsena katsoin mielelläni Peppi Pitkätossu -elokuvia, ja kaipasin huumoria ja hupsuttelua kevättalveen. Huvikumpulaisista sinikilpikonnavalkoinen Peppilotta muutti sijoituskotiin co-ownerina toinen eurooppalaiskasvattajaystäväni. Peppilotan sijoitussopimus kuitenkin purettiin ennen astutussuunnitelman selkiytymistä. Pojista mustavalkoinen van Hopsansaa eli Nuutti muutti reilun 4 kuukauden iässä sijoituskotiin. Nuutti onnistui jatkamaan noviisi-Tanelistani alkanutta linjaa vuonna 2021 Wilina-noviisini kanssa.
Suomirock-pentue 7.5.2018
Suunnitelma Suomirock-pentueen takana
Toukokuussa 2017 sain kuvia Alavieskassa syntyneestä maatiaiskissapentueesta. Sieltä varasin mustavalkoisen pojan noviisikandidaatiksi. Pojalle löytyi sijoituskoti ja hain Kissaliitolta astutuslupaa kahdelle naaraalle, Waputtaren Tea Tarina Taanielintyttärelle (EUR n 03) ja Waputtaren Vellamo Vieno Vedenneidolle "Elmalle" (EUR a 03). Jeelille myönnettiin yksi astutuslupa ja sain itse valita kumman naaraan kanssa kasvatussuunnitelma toteutetaan. Elmalle olin löytänyt myös sopivan mustan kasvatetun kumppanin, joten alunperin valitsin Jeelin morsiameksi Tean. Kummastakin naaraasta otettiin kevättalvella 2018 terveystestit ja samoihin aikoihin selvisi, ettei Tealla ollutkaan ollut säännöllisiä kiima-aikoja loppuvuoden 2017 jälkeen. Elma päätyi Jeelin morsiameksi nopealla ratkaisulla, koska Jeelin lomaillessa meidän kotona hiihtolomaviikolla, alkoi Elma kotonaan Lammilla kaipailla urosseuraa. Kiia-tyttäreni kanssa ajoimme Konginkankaalle Elmaa vastaan ja saimme alkaa järjestellä kissahäitä.
Elman ja Jeelin häät olivat yli-innokkaan sulhon ansiosta lyhyet ja ytimekkäät. Elma kävi tiineysultrassa kolmen viikon kuluttua, jolloin havaittiin 2-3 sikiötä. Pennut syntyivät 64. tiineysvuorokautena, kolme potraa poikaa ja yksi tumma tyttö. Mustalla tytöllä on pieni medaljonki sekä vatsapuolella pieniä valkoisia alueita, joten tyttö rekisteröidään eurooppalaiselle hyväksymättömään väriin (09, määrittelemätön määrä valkoista) ja on värinsä puolesta niin ollen lemmikkitasoinen. Vaalein poika on superihana yllätys väriltään ja bicolour-pojat ovat perineet vanhemmiltaan symmetriset värijakaumat. Teoriassa olisi ollut mahdollista saada myös diluutiovärisiä (sininen) pentuja, koska Jeelillä on diluutiovärisiä sisaruksia, mutta ainakin nämä mustavalkoiset jälkeläiset kantavat diluutiota emonsa kautta seuraaville sukupolville.
Pentue syntyi lähellä 40-vuotispäivääni, ja halusin nimetä tytön toisen nimeni mukaan Ramonaksi. Tuomari Nurmion biisin perusteella nimiteemaksi päätettiin Suomirock, mukana Juicea, Popedaa ja Sir Elwoodin hiljaisia värejä.
Tästä pentueesta sijoitukseen lähti vaalein uros, Juhana, jonka elämää voi seurata Instagramissa @house of hiro-nimellä. Juhana teki hienon pentueen osaomistusnaaras CH FI*Feronian Neidonkellon (EUR d) kanssa vuonna 2020.
Masterpiece -pentue 22.3.2018
Suunnitelma Masterpiece -pentueen takana
Syksyllä 2015 etsiskelin potentiaalista noviisiurosta. Kyselemäni valkolaikkumaatiaisurokset ympäri Suomen maata olivat kuitenkin aina jo ehtineet löytää kodin. Silmiini sattui ilmoitus neljänkuukauden ikäisestä sinivalkoisesta maatiaiskissatytöstä. Sipriina oli otettu maatilalta lapsiperheeseen, mutta perheen aikuinen kissa ei hyväksynyt pentua, ja pennulle etsittiin uutta kotia. Sipriinan taustasta tiedettiin sen verran, että emo oli mustavalkoinen maatiaiskissa ja sisarukset mustia tai mustavalkoisia. Sipriinan terveydenhoidosta oli huolehdittu lapsiperheessä hyvin ja tyttäreni isä nouti Sipriinan Alavudelta kotiinsa Waputtaren sijoituskissaksi, Jesse-manxin kaverikissaksi. Onneksi rauhallinen Jesse otti tulokkaan hyvin vastaan.
Sipriina kävi näyttelyn noviisiluokassa vasta kaksivuotiaana. Tytöllä ei hormonit hyrränneet, eikä sopivaa sulhastakaan ollut aikaisemmin saatavilla. Sipriinan oli alunperin tarkoitus tehdä pentue FI*Waputtaren Mohikaani Matteon (isä Waputtaren Taaniel, emo Belagian Yrmeli) kanssa. Tämä erikoislupa jouduttiin kuitenkin mitätöidä, koska Sipriina ei hyväksynyt Matteota treffikumppaniksi. Matteon sijoitussopimus meni umpeen 13.10.2017, eikä astutusyritystä ehditty uusia. Sipriina oli tuolloin jo 2,5-vuotias ja uusi sulhaskandidaatti täytyi löytää pian. Yksivärisiä uroksia en harkinnutkaan, koska noviisin tarvitsema astutuserikoislupa sitoo kollinomistajaakin paljon projektiin, ja koska Sipriinan hormonit hyrräsivät laiskanlaisesti. Päädyin turvalliseen valintaan, meidän omaan mustavalkoiseen Waputtaren Emeljaniin. Astutuslupa myönnettiin marraskuussa 2017. Paperiasiat siis sujuivat kuin tanssi. Joulun aikaan Sipriina muutti meidän kotiimme tutustumaan Emppuun. Sipriina tykästyi enemmän kastraattiuros Taneliin ja Emppu kollitteli urakalla. Meinasi siinä loppua turnauskestävyys ja maltti kesken meiltä ihmisiltä, kunnes viimein 18.1.2018 Sipriina oli valmis ryhtymään romanssiin Empun kanssa!
Hieman elättelin toivetta, että tältä pariskunnalta saisin hyvän urospennun jatkamaan kasvatuksessa esim. punaisen Feronian Neidonkellon kumppanina. Tiineysaikana kypsyi ajatus, että lupaava harlekiini tai van tyttö saisi jäädä tänne omaan kotiin, jotta olisi sitten kolme sukupolvea saman katon alla. Mutta mutta... Sipriinan ja Empun kaikki kolme pentua ovat yllätyksekseni värijakaumaltaan kauniita bicoloreita ja kotiin jäi ainoa poika, Lenni (Vito Andolini).
Pentueen nimiteema on Masterpiece, ja pennut saivat nimensä eeppisten ja mestarillisten sävellysten perusteella.
Sipriina antoi panoksensa valkolaikkueurooppalaiskasvatukseen, mutta valitettavasti kotiin jääneelle pojalle, Lennille, diagnosoitiin synnynnäinen sydänsairaus VSD, eikä Sipriinan ja Empun linja voi jatkua. Lalenja asuu Turussa Suomirock-pentueen Ramona Ruususen kaverina ja on kastraatti kuten Lennikin. Lilli (Ilona Amélie) asui kolmevuotiaaksi asti Lammilla kahden muun kasvattini kanssa ja on käynyt näyttelyissä ja ollut nuorten luokassa tuomarin paras. Nykyään, steriloituna, isossa laumassa stressiä potenut Lilli asuu ainoana kissaprinsessana Kuopiossa lapsiperheessä.
Angelique -pentue s. 18.8.2017
Suunnitelma Angelique-pentueen takana
Tämän pentueen eteen tehtiin töitä reilut kaksi vuotta. Projekti alkoi kesällä 2015, jolloin löysin ilmoituksen maatilalla Lapualla syntyneestä Toscasta tori.fi sivustolta. Tosca haettiin luovutusiässä, suoritin terveydenhuoltotoimenpiteet, rokotuksen ja sirutuksen ja aloin etsiä sijoituskotia. Kesän lopulla Tosca muutti sijoituskotiin Ouluun. Tosca tuli sukukypsäksi alkuvuonna 2016 ja saman vuoden toukokuussa hyväksyttiin noviisiluokassa eurooppalaisrekisteriin. Hain astutuserikoisluvan Toscalle ja FI*Waputtaren Emeljanille. Meille oli syntymässä Emeljanin emon toinen pentue elokuussa 2016, ja välttääkseni Empun hormonitunnekuohut ja turvatakseni pentujen kasvamisen kodissamme, laitatin Empulle hormoni-implantin. Viikko tämän jälkeen Kissaliiton rotutoimikunnalta tuli tieto, että Toscalle ja Empulle oli treffilupa myönnetty. Luvat ovat vuoden voimassa, samoin kuin implantin vaikutusaika on usein vuoden tai ylikin. Olin rotutoimikuntaan yhteydessä, ja sovimme, että Toscan ja Empun lupa on toistaiseksi voimassa, ellen hae Toscalle astutuslupaa eri uroksen kanssa Empun implantinvaikutusaikana.
Elokuun lopulla 2016 syntyi Elekatin Tillipionin ja noviisi Anshelmin sinivalkoinen pentue. Urospennuista harlekiinipoika Ukko jäi kasvatuskäyttöön ja muutti sijoitussopimuksella Espooseen helmikuussa 2017. Lokakuussa 2016 syntyi Waputtarelle Mohikaani-pentue, emona Belagian Yrmeli ja isänä Waputtaren Taaniel. Tämän pentueen pojista kasvatuskäyttöön jäi mustavalkoinen Mohikaani Matteo. Matteo muutti tammikuussa 2017 sijoituskotiin Ouluun.
Mietein Toscalle Empun korvaavaa kumppania Ukosta tai Matteosta. Matteon kautta olisin saanut Toscan jatkamaan noviisiuros Tanelin linjaa, mikä oli minulla alun perin ajatuksena ja sydäntä lähellä. Ukko on kuitenkin kaksi kuukautta Matteota vanhempi, ja niin ollen myös Matteota aiemmin valmis siitoskäyttöön suurella todennäköisyydellä. Kerrostalossa asuvan Toscan mourut pidettiin kurissa kiimansiirtopillereillä. En halunnut pitkittää hormonien antamista ja tästä syystä pyrin toteuttamaan treffit mahdollisimman nopeasti. Ukon turkin värijakauma oli mielestäni sopivampi Toscalle kuin hyvin tumman Matteon. Katsoin, että Matteo sopisi paremmin toisen noviisinaaraani, siniharlekiini Sipriinan kumppaniksi. Niinpä mitätöin Empun ja Toscan astutusluvan ja hain samalla lupaa Toscalle ja Ukko Anshelminpojalle. Lupa myönnettiin huhtikuussa 2017 ja Toscalta jätettiin kiimansiirtopillerit pois. Ensimmäinen kiima tuli nopeasti ja vapun jälkeen kävimme ottamassa Toscasta terveystestit. Ukosta testit oli otettu jo helmikuussa ennen sijoituskotiin muuttoa. Toscalla on B-veriryhmä ja Ukolla A. Tämän asian kanssa olin kasvokkain jo vuonna 2010, kun B-veriryhmäinen noviisini Tarina kävi treffeillä A-veriryhmän uroksen kanssa. Pentujen keinoruokinta ensimmäisten 16 tunnin ajan toki jännitti, mutta enemmän mietitytti kuinka hyvin sijoituskissa Tosca oppisi minuun luottamaan ja antaisi prosessin suorittaa. Tässä tapauksessa sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" piti erinomaisesti paikkansa.
Toscan ja Ukon jälkeläiset syntyivät 18.8.2017. Kahdelle harlekiiniksi rekisteröidylle kissalle syntyi bicolour tyttö, poika, jossa on valkoista yli 50% ja värijakauma on mask and mantle-tyyppinen (punainen väri kulkee selkää pitkin kasvoista häntään asti yhtenäisenä), sekä van/harlekiini poika, jossa valkoista on ehkäpä yli 75%, mutta silti punaista on liikaa ollakseen hyvä van. Tälle parille en odottanut syntyvän bicolour-jälkeläisiä. Ukko kävi kevättalvella 2017 näyttelyssä värintarkastusluokassa, koska jotkut tuomarit olivat katsoneet pojan olevan enemmän bicolour kuin harlekiini, mutta tarkistusluokassa poika todettiin edelleen harlekiiniksi. Toscan ja Ukon tummempi poika kävi pentuluokassa näyttelyssä, ja kaksi tuomaria olivat sitä mieltä, että poika on enemmän bicolour kuin harlekiini. Totesin viisaimmaksi tilata harlekiinipojalle uuden bicolour-rekisterikirjan. Nämä värijakauma-asiat eivät aina ole ihan yksiselitteisiä.
Angelique-teema tulee teininä fanittamastani Angelika-sarjasta (olen kerännyt kaikki Angelika-kirjat ja dvd:t).
Ratkaisuni mitätöidä Empun ja Toscan astutuslupa oli
oikea, koska Empulla implantti vaikutti vielä syyskuussa 2017. Mielestäni
Ukon valinta Toscan kumppaniksi oli myös hyvä ratkaisu. Ukon kohdalla
sijoitusaika kesti vain 6 kuukautta. Sijoitussopimuksen ehdot täyttyivät ja
omistajuus siirtyi sijoituskodille suunnitellun aikataulun mukaisesti. Hieno
kokemus. Toscan omistajuus siirtyi sijoituskodille pentujen tultua luovutusikään ja Toscan steriloinnin jälkeen. Yhteistyö kuitenkin jatkuu, koska
samassa kodissa asuu Waputtaren Ututyttö Terhenneito yhteisomistuksessamme, ja
yhteisiä näyttelyreissuja on suunnitteilla. Angelique-pentueesta sijoituskotiin muutti vaaleampi poika Paroni Le Petit Poitou ja hänestä tuli talvella 2019 Waputtaren Huvikumpu-pentueen isä. Sinikilpikonnavalkoinen tyttö muutti kasvatuskäyttöoptiolla Lammille näyttelyintoiseen kotiin. Tyttö teki pentueen tuontiuroksen Eife's Sémillonin kanssa 2020 ja kasvattini Mafin kanssa 2021.
The Last Of The Mohicans- pentue s. 13.10.2016
Suunnitelma pentueen takana
Kesällä 2015 hankin sijoituskodissa asuvaksi siitosnaaraaksi mustan eurooppalaisnaaraan, Belagian Yrmelin. Yrmeli sai kutsumanimekseen Dippi, mikä sopiikin hienosti, koska Dipillä on valkoinen medaljonki kaulallaan kuin dipattuna mustaan turkkiin. Dipillä on erinomainen koko ja rakenne, sekä hyvänmallinen pää ja erinomainen profiili jopa leukaa myöten. Vahvaa leukaa tarvitsenkin Waputtaren linjoja parantamaan. Dipin isä on valkoinen sinisilmäinen noviisiuros Sfvinski ja emo kilpikonnavärinen Belagian Wilma. Wilman isä on valkoinen upeasti näyttelyissä menestyvä noviisiuros Paavo. Koska Dipin suvussa on paljon yksivärisiä kissoja ilman kuviota (tabby, tiikeri, täplikäs), sopii neito hienosti valkolaikkukasvatukseen. Valkoinen medaljonki on yhä arvoitus, emme tiedä onko medaljongilla yhteys valkolaikkugeeniin S. Dipin suvun valkoisista uroksista ei tiedetä, johtuuko valkoinen turkinväri valkolaikkugeenistä S vai kokovalkoisesta geenistä W. Näin ollen pidin mahdollisena, että Dippi saattaisi periyttää valkolaikkuisuutta.
Dipin ensimmäinen sulhoehdokas oli siniharlekiini noviisi Anshelm. Geenitestit kuitenkin osoittivat, että kumpikin kantaa perimässään pitkäkarvaisuutta, joten todennäköisesti osa jälkeläisistä olisi ollut pitkäkarvaisia.
Sulhoksi vaihtuikin oma kasvattini mustavalkoinen Waputtaren Taaniel. Taanielin vanhemmista kumpikaan ei periytä pitkäkarvaisuutta ja niin ollen Taaniel ei sitä voi myöskään periyttää. Taanielin kutsumanimi on Eemeli. Eemelillä on hyvä rakenne ja kaunis pää, puhtaan vihreät silmät ja kiiltävä musta väri yhdistettynä puhtaaseen valkoiseen. Eemelillä on ohuehkosti alukarvaa, joten Dipin runsas alukarva tuli tarpeeseen tässä yhdistelmässä.
Varauduin mahdollisuuteen, että valkolaikun osuus jälkeläisten värijakaumissa saattaisi jäädä vähäiseksi, olihan kumpikin vanhemmista varsin tummaturkkisia. Pyrinkin ensisijaisesti tässä yhdistelmässä saavuttamaan erinomaista kokoa ja rakennetta sekä moitteetonta päänmallia.
Teoreettinen mahdollisuus harlekiiniväriselle jälkeläisellekin toki oli olemassa. Myös moni käytännön esimerkki tuki mahdollisuutta. Esimerkiksi kilpikonna van GIP Vappuni veli oli musta+medaljonki, ja PR Tarinani syntyi pentueeseen, jossa emo ja 4 muuta sisarusta olivat mustia vähäisin valkoisin merkein. Uskoin olevan mahdollista saavuttaa myös yksivärisiä jälkeläisiä, koska Dipin suvussa on runsaasti yksivärisyyttä, ja Eemelin isoisoisä ja emon sisarukset ovat yksivärisiä sinisiä. Medaljongin periytyminenkin oli varsin todennäköistä. Dippi peri sen isänsä emolta, ja Eemelin tädille sellainen ilmestyi ensimmäisen elinvuotensa aikana. Värien periytymisestä löytyi netistä tutkimustietoa tukemaan omia pohdintojani.
Diluutiovärien ilmenemiseen oli myös mahdollisuus, onhan Dipin isän emo sinikilpikonna (+medaljonki) ja Eemelin emo sinivalkoinen.
En löydä sanoja kuvailemaan hämmästykseni ja kiitollisuuteni määrää, kun Dippi synnytti Eemelille kolme hienoa mustavalkoista, kokosinisen, sinisen medaljongilla ja myöskin toivotun ns. kiintiöharlekiinin ja vieläpä diluutiona. Jännitystä lisäsi se, että oli olemassa pieni mahdollisuus siihen, että harlekiinipentu perisi isoisänsä sinisen silmienvärin. Pennun aikuistuttua värijakauma vaihtui näyttelyn tarkistusluokassa bicolouriksi ja silmistä tuli kauniin vihreät. Kastraattiluokassa tämä lunasti Waputtarelle ensimmäisem Best in Show voiton.
Tämän pentueen nimeämisteeman on inspiroinut upealla musiikilla rytmitetty elokuva "The Last Of The Mohicans" eli Viimeinen Mohikaani. Tummakasvoinen Taaniel muistuttaa mielestäni intiaanisoturia ja tumma Yrmeli intiaaniprinsessaa. Hauska sattuma on myös se, että 1992 kuvatun elokuvan pääosaa näyttelee Daniel Day Lewis, eli nimetkin komistuksilla ovat miltei samat. Sattumaa lienee sekin, että kuten elokuvan juoni, myös tämän pentueen aikaansaaminen piti sisällään selviytymistaistelua, dramaattisia käänteitä, strategisia liikkeitä ja loppujen lopuksi mitä aidointa rakkautta!
Tästä pentueesta sukua on jatkanut monien mutkien kautta mustavalkoinen tyttö Tea Tarina Taanielintytär, josta tuli Huvikumpu-pentueen emo talvella 2019 . Sinisestä Maffeosta tuli isä Sugar rush pentueelle 2021.
Kalevala-pentue s. 23.8.2016
Suunnitelma pentueen takana
The Blues Brothers-pentueeni vartuttua ja pyrähdettyä pesästä maailmalle, aloin katsella emolle, Elekatin Tillipionille, uutta sulhokandidaattia. Halusin teettää Tillipionilla toisenkin pentueen, koska ensimmäinen tiineys, synnytys ja pentujen hoito sujui mallikkaasti. Tillipioni kirjaimellisesti puhkesi kukkaan. Lisäksi valkolaikkuisten eurooppalaisten lukumäärä on yhä hyvin pieni, joten toisellekin pentueelle oli niin ollen tarvetta ja tilausta. Yksiväristä sulhovaihtoehtoa mietittiin, koska valkolaikkukolleja ei ollut tiedossa.
Suureksi onneksi Waputtaren Taanielin uusi omistaja oli kiinnostunut etsimään Taanielin kaveriksi potentiaalisen noviisiuroksen. Hän löysi Pohjois-Pohjanmaalta upean sinisen harlekiini pojan, Anselmin. Alunperin suunnittelimme Anselmin morsiameksi Belagian Yrmeliä. Kumpikin osoittautui pitkäkarva-alleelin kantajiksi, joten luovuimme suunnitelmasta. Anselmille sopivia naaraita ei sillä hetkellä ollut, ei muita kuin meidän ihana Tillipionimme! Tillipionista otettiin geenitesti ja tulos oli ilahduttava; neito ei kanna pitkäkarvaisuutta perimässään. Loogista oli siis alkaa suunnitella Tillipionin ja Anselmin yhdistämistä. Tie oli pitkä ja mutkainen noviisisäännön muututtua vuoden 2016 alussa.
Toivoin Anselmilta periytyvän komeaa kokoa ja rakennetta, sekä tietenkin valkolaikkuisuutta. Sinivalkoiset eurooppalaiset ovat hyvin harvalukuisia. Tillipionin lisäksi siitoskäytössä oli vain Tillin eno Elekatin Tarmo (joka sittemmin kuuden vuoden iässä syksyllä 2016 menehtyi odottamattomasti).
Ja voi kuinka kaunis sinivalkoinen pentue näille kahdelle tulikaan. Vuonna 2015 Tillipioni synnytti 4 poikaa Tanelille ja vuonna 2016 kolme tyttöä kahden pojan lisäksi Anselmille. Pentueen nimeämisteemaksi valikoitui sinivalkoisten vanhempien myötä perin suomalainen tarusto, Kalevala. Kalevala-pentueesta sukua on jatkanut Ukko Anshelminpoika ja Vellamo Vieno Vedenneito, kumpikin noviisipuolison kanssa.
Kalevala-pentue 2016 kulut suunnittelusta 14-viikkoisiksi
Emon terveystestit
85,00
Isän terveystestit
200,00
Emon geenitesti
60,23
Bensakulukorvaukset uroksen omistajalle
100,00
Astutusmaksu uroksen omistajalle
200,00
Pentueen rekisteröintimaksut
170,00
1.Rokotukset ja sirutus
185,42
2.Rokotukset
91,00
Matokuurit
19,35
Emon tiineysajan ruokia
158,05
Pentuajanruokia eläinkaupoista
342,22
Pentuajanruokia marketista, lihat yms.
70,00
Pentupaketit
200,00
Ekstrahiekat
40,00
1921,27
The Blues Brothers-pentue s. 10.8.2015
Suunnitelma pentueen takana
Kasvattajanimeni hyväksyttiin Fifeen 15.8.2009, esikoistyttäreni syntymäpäivänä. Vuonna 2010 noviisinaaraani PR Tarinan tiineys päätyi keskenmenoon. Otin menetyksen raskaasti ja päätin laittaa kissankasvatuksen tauolle määrittelemättömäksi ajaksi, keskittyäkseni pienen lapseni kasvatukseen. Tytön ollessa kolmevuotias, kesällä 2012, kävimme ensimmäistä kertaa ponitallilla ratsastusta kokeilemassa. Tällöin "jouduin" avata sydämeni uudelleen valkolaikkukasvatukselle, kun maatiaiskissanpentu Taneli tuli elämääni.
Tanelille oli alustavasti tarjolla toisen eurooppalaiskasvattajan omistuksessa oleva sininen naaras. Tältä kasvattajalta sain henkistä tukea ja neuvoja mm. geenitestauksessa Tanelin noviisiprosessin edetessä. Noin vuoden ikäisenä Taneli löysi sisäisen kolliutensa ja alkoi merkkailla. Tanelille suunniteltu naaras ei ollut enää käytettävissä, joten olin pattitilanteessa. Taneli geeneineen oli liian arvokas kastroitavaksi ennen ensimmäistäkään pentuetta, ja puolen vuoden pissimisaikakauden jälkeen laitatin Tanelille hormoni-implantin helmikuussa 2014. Samana vuonna huhtikuussa Elekatin kissalassa täytti vuoden sinivalkoinen eurooppalaistyttönen Tillipioni. Tanelin näyttelytys jäi implantin vuoksi tauolle, hormoniehkäisyn vaikutus oli niin merkittävä; turkinlaatu huononi ja kollinposket kutistuivat, olemus oli kaikkea muuta kuin kollimainen. Onneksi merkkailukin loppui!
Implantin vaikutus hiipui ja lopahti keväällä 2015 ja merkkailu alkoi uudelleen. Lähipaikkakunnalla Kokkolassa tuolloin valkolaikkukasvatusta aloitteleva ystävä mainitsi minulle Tillipionista. Hän oli alustavasti sopinut käyttävänsä Tillipionin enoa omalle noviisinaaraalleen, jonka valinnassa olin ollut apuna. Niinpä otin yhteyttä Tillipionin kasvattajaan ja esitin rohkean kysymyksen: voisinko "liisata" Tillipionia Waputtaren käyttöön morsiameksi Tanelille. Onnekseni tästä alkoi hedelmällinen yhteistyö. Ennen Tillipionin noutoa testautin kantaako Taneli pitkäkarvaisuutta, ja tulos oli mieluinen - ei kanna.
Tanelille ja Tillipionille oli mahdollista syntyä kilpikonnavalkoisia tyttöjä, ja mustavalkoisia poikia. Diluution mahdollisuuden olemassaolo oli arvoitus. Kummankin vanhemman tulisi kantaa diluutiota, jotta se periytyisi jälkeläisille. Tillipioni on itsekin diluutiovärinen, mutta Tanelin vanhemmat ja kaikki sisarukset ja emon muut jälkeläiset ovat täysvärisiä, joten Tanelin olisi pitänyt periä diluutionkantajuus kauempaa suvustaan voidakseen kantaa sitä ja periyttää edelleen omille jälkeläisilleen.
Tillipionin tiineysaikana Taneli kollitteli ja merkkaili
ahkerasti, siinä mielessä kesä oli melkoisen raskasta aikaa. Tein päätöksen,
että mikäli Taneli saisi Tillipionilta tasokasta jälkikasvua, niin Taneli
kastroitaisiin pentujen ollessa pieniä. Tillipioni ei saanut Tanelin kanssa
tyttäriä, mutta neljä potraa poikaa vakuutti minut ja pysyin päätöksessäni. Tässä kohtaa kävin läpi hieman uudelleenharkintaa ja päätöksessä pysyminen edellytti luonteenlujuutta, koska olinhan toivonut Tanelin punaisen värin jatkuvan kasvatustyössäni kilpikonnavalkoisten tyttärien myötä. Tyttöjä ei syntynyt, ja luovuin haaveestani voidakseni tarjota Tanelille (ja perheellemme) ansaitun stressittömän kastraatin elämän. Tämä on mielestäni malliesimerkki siitä, että kasvatustyössäni kissayksilön ja lauman hyvinvointi on etusijalla. Kasvatuksen tavoitteisiin voi pyrkiä jatkossa eri kanavien kautta. Kasvattajan täytyy osata tehdä myös näitä kompromissiratkaisuja, eikä tule tavoitella ns. pikavoittoja kaiken muun kustannuksella.
Nämä Waputtaren esikoispojat saivat vanhat karjalaiset ja virolaiset nimet, ja pentueesta puhun The Blues Brotherseina mustavalkoisen värityksen ja poikien hauskojen luonteiden vuoksi. Muistan kuinka 6-viikkoisten poikien vipeltäessä ympäri olohuonetta mietein ääneen, että mitkä ne hassut mustiiin pukuihin pukeutuneet miehet olivatkaan, Blues Brothers tai jotain? Hatara mielleyhtymäni liittyi varmaankin tuohon syntymävuonnani (1978) perustettuun R&B-yhtyeeseen ennemmin kuin bändiin perustuvaan elokuvaan, jonka itseasiassa katsoin ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2016.
Näistä Tillipionin ja Tanelin pojista tummin, rakenteeltaan ja ilmeeltään tanelimaisin, IC FI*Waputtaren Taaniel, on jatkanut Tanelin sukua FI*Belagian Yrmelin kanssa (The Last Of The Mohicans-pentue). Tanelin pojanpojista mustavalkoinen Mohikaani Matteo kävi treffeillä vuonna 2017, mutta yhdistelmä ei onnistunut. Seuraavaksi otin työn alle yhdistää Tanelin pojantyttären Unisieppari Irenen ja FI*Waputtaren Paroni Le Petit Poitoun, mutta tätä yhdistelmää ei valitettavasti päästy edes kokeilemaan käytännössä terveystestien ottoa pidemmälle. Irenen puolesta sukua jatkoi talvella 2019 mustavalkoinen Tea Tarina Taanielintytär. The Blues Brothers pojista yksi, Emeljan, jäi meille kotiin ja jatkoi sukua vuonna 2018 noviisineito Sipriinan kanssa. Tämä linja ei kuitenkaan jatku terveydellisistä syistä (Lennin VSD).