K-pop pentue 17.5.2022 

Emo:

FI*Waputtaren Unelmien Charlotta, EUR a 03
- Ei kanna pitkäkarvaisuusalleelia
- Felv ja FIV negat. 3.3.2022
- Veriryhmä A 

 Isä:

FI*Waputtaren Pompompurin, EUR d 03
- Felv, FIV negat. 24.9.2021
- Veriryhmä A
- kantaa pitkäkarvaisuusalleelia

Treffit vietetty 12.3.-13.3.2022, laskettuaika 15.5.2022 tienoilla. 

Tämä pentue tulee kasvamaan Kempeleessä naaraan sijoituskodissa. Pentueen teemaksi tuli meidän Kiian ja sijoituskodin fanittama K-pop.

Sininen poika EUR a
FI*Waputtaren Boombayah Pompompurininpoika
"Bumba" 
Asuu Vanhakylällä varhaisleikattuna lemmikkinä 

 
Lotta ja Pommi viettivät treffejä Waputtaren kotona 12.-13.3.2022. Lotalla oli meneillään 4. kiimapäivä, optimaalista olisi ollut yhdistää pari toisena tai kolmantena päivänä. Viikonlopputreffit kuitenkin onnistuivat hyvin ja parin yhdessäolopäivän jälkeen Pommi vietiin kotiinsa lepäämään, ja Lotta odotti pari viikkoa ennenkuin palautimme sijoituskotiin. Nisät alkoivat punottaa kolmisen viikkoa treffien jälkeen ja ennenpitkää kylkiin tuli lupaavasti muotoa. Pommi isä kastroitiin, kun tiineys oli 100% varma. Lotan maha kasvoi hitaanlaisesti, ja kun noudimme Lotan meidän luo pari viikkoa ennen laskettua-aikaa odottamaan synnytystä, oli vatsa sen verran pieni, että mietein että noinkohan tulee vain yksi pentu. Yhden pennun synnytys voi olla konstikas etenkin jos tiineys menee yliajalle. Pennun liikkeitä alkoi kuitenkin tuntua lupaavasti molemmin puolin kylkiä, ja rohkenin odottaa kahta tai jopa kolmea pentua.
 
Suurin osa naaraistani on synnyttänyt 64. päivään mennessä ja vain yksi sen jälkeen, Lotan mummo Tosca 67.-68. päivänä. 65. yönä minulla oli herätys kahden tunnin välein tarkistaakseni Lotan tilanteen. Seuraavana päivänä olin tosi väsynyt ja otin Lotan kanssa päiväunet. Lotta nukkui lattialle taitellun päiväpeitteen päällä. Harjoitussupistuksia oli ollut, pesää oli hieman petailtu ja ruoka maistunut viime päivinä entistä paremmin. Huomasin Lotan olevan väsyneen oloinen ja olin toiveikas että 66.päivänä se tapahtuu. Aamulla kaupan kassalla näin paikkakuntamme eläinlääkärin ja kysyin ketkä ovat tällä viikolla töissä. Kerroin Lotan tilanteen ja hän rohkaisi, että hyvin se synnytys varmasti menee.

Tuolloin tiistaina 17.5. kun heräsin päiväunilta klo 13.15, Lotta oli poistunut päiväpeitteeltä jättäen jälkeensä isohkon nestetahran, jonka tulkitsin virtsaksi. Lotta tuli piilostaan (tarkistin, että se ei ollut vielä synnyttänyt yhtään pentua), asettui kosteusalustan päälle ja näin polttojen alkavan klo 13.25. Työnnöt alkoivat 13.33 ja näkyvissä kävi sikiöpussissa oleva takajalka. Voi ei, pentu perätilassa! Mielessä myllersi muistikuvat siitä ahdingosta ja surusta, kun vuonna 2018 Sipriinan ensimmäinen pentu oli tulossa pelkkä häntä edellä, enkä silloin saanut pennusta otetta ja autettua ajoissa ulos, vaan menetimme tyttöpennun.

Lotalla oli onneksi tosi hyvät, tasaiset poltot ja voimakkaat työnnöt. Se pesi itseään paljon ja aavistin, että sikiöpussi menee rikki. Kun pennun ISO takajalka sekä häntä tuli uudelleen näkyviin ilman sikiöpussia tiesin, että vetoapu on nopeasti tarpeen. Työntöjen tahdissa siispä vedin varovasti ja määrätietoisesti. Lotta vaihtoi asentoa ja kävelikin välillä. Se oli luonnostaan todella taitava ja väsymätön ensisynnyttäjä! Pentu oli pian vyötäröään myöten esillä ja aloin olla helpottunut, että kyllä se mahtuu tulemaan. Toki pelkäsin, että onko pentu jo eloton tai tarvitseeko elvytystä. Klo 14.14. syntyi 119 grammainen, isojalkainen sininen poika! Lotta oli kipeä ja uuvuksissa ja alkoi siistiä pentua, joka oli elossa ja pirteä! Sitten Lotta meinasi puraista pennun päätä, jolloin katsoin parhaaksi nirhata napanuoran poikki ja puhdistaa pennun itse. Istukka jäi vielä Lotan sisälle. Istukkaverta vuosi ja Lotta pesi sitä pois. Lotta oli syönyt myös energiapitoista Nutriplustahnaa ponnistusten välissä. Pian se hoksasi mikä aarre pentu onkaan, ja alkoi olla äidillinen ja pentu pääsi nisällekin. Puhdistin lämpimällä vedellä Lottaa ja klo 15.52 istukka viimein pullahti käteeni. Odottelin useamman tunnin, josko synnytys vielä jatkuisi. Pelkäsin että sisään jäisi vielä pentu, eikä supistukset alkaisi uudelleen, jolloin lääkärireissu olisi paikallaan.

Päivän kääntyessä iltaan alkoi kuitenkin olla selvää, että muita ei ole tulossa saati olemassakaan. Hyvin oli ainokainen poika saanut hämättyä. Vilkkaan pennun liikkeet voivat kuulemma tuntua molemmilla kyljillä, jos emo on siro, tätä en itse tiennytkään. Olin kyllä huomannut, että vasemman kyljen pentuliikkeet olivat laiskemmat mitä oikean. Oppia ikä kaikki! Tämä 12. pentue on ensimmäinen yhden pennun pentue Waputtarelle. Olen todella ylpeä Lotasta, niin hienosti, rauhallisesti ja päättäväisesti se hoiti vaikean synnytyksen!
Toivotaan emolle ihanaa mammalomaa ja pojalle hyvää kasvua ja terveyttä. ❤