Nostalgia

Emo: Wilina, EUR x e 02 21 62 
Isä: FI*Waputtaren Hopsansaa, EUR n 01 64

Ensimmäinen astutus yritys 10.3.2021 ja uusinta 1.4.2021. 

Emosta on otettu laaja MycatDNA testi, veriryhmä A, Felv&FIV negatiiviset 26.11.2020. Isän veriryhmä A, Felv ja FIV negatiiviset 16.2.2021.

Tämä pentue toteutettiin Suomen Kissaliiton rotutoimikunnan myöntämällä erikoisluvalla. Pennut rekisteröitiin aluksi XSH-rekisteriin ja 4kk iässä näyttelyn tarkastusluokassa käytyään pennut hyväksyttiin Suomen kansalliskissoiksi, eurooppalaisiksi. 

PENNUT:
Tyttö:
FI*Waputtaren Tupuna Wilinantytär 
Sinikilpikonnatabby valkoinen van
EUR x g 01 21 62
JÄI KOTIIN, Tupuna on Waputtaren Pokémon-pentueen emo
Pojat:
FI*Waputtaren Gizmo Wilinanpoika
Cremevalkoinen van
EUR e 01 62 
ASUU VANTAALLA, Gizmo teki pentueen RuusuLinnan kissalaan 2022
FI*Waputtaren Rasseli Hopsansaanpoika
Cremevalkoinen harlekiini 
EUR e 02 64 
ASUU KANNUKSESSA

Pentueteema Nostalgia puitteissa valitsimme nimet lapsuuteni mieleenpainuvimmista hahmoista. 

Wilinan ja Nuutin uusintatreffit alkoivat 1.4.2021. Lempi leiskui useampana päivänä. Pari-kolme viikkoa myöhemmin Wilinan nisät punottivat lupaavasti. Tiineys eteni normaalisti ja maha alkoi kevyesti pyöristyä. Veikkasin 3-4 pentua, mutta loppuvaiheessa liikkeitä tuntui sen verran vähän, että pelkäsin joukossa olevan eloton pentu. Viimeisellä tiineysviikolla alkoivat harjoitussupistukset ja niiden aikana Wilina hakeutui pesään ja äänekkäästi vaati ihmisen seurakseen pesimään. Synnytys käynnistyi olohuoneessamme keskiviikkoaamuna 2.6. ja limatulppa tuli klo 6.45. Wilina lähti levottomana pesästä ja voimakkaan naukumisen päätteeksi näkyviin tuli 7.40 ensimmäinen sikiöpussi. Näin vain tummaa nestettä, en pentua. Wilina pesi sikiöpussin rikki 7.50 jolloin lapsivesi vuoti ulos. Valitettavasti polttoja ei enää tullut, vaan synnytys keskeytyi. Klo 8.10 sain eläinlääkärin puhelimitse kiinni ja saimme luvan mennä näytille klo 9. Olin melko varma, että sektioon päädytään ja pelkäsin, että kanavassa ollut pentu menehtyy. Wilina oli eläinlääkärissä hyvin rauhallinen ja yhteistyöhaluinen. Wilina painoi tiineenä 4,6kg ja leikkauksen jälkeen 4kg.

Ultrassa näkyi pentujen sykkeitä, mutta yksi oli jo hidastunut ja leikkauspäätös tehtiin. Klo 9.45 eläinlääkäri oli valmistellut leikkaussalin ja Wilinan ja minä pentujen kuivattelutilan. Elokuisen Tuin sektion muistimme kumpikin. Sehän sujui kuin tanssi. Ensimmäisen pennun sain kuivateltavaksi klo 10. Aivan minimaalinen tyttöpentu, vain 66 grammaa, sinikilpikonna van kuviolla tai ilman. Hyvin elinvoimainen. Tehtäviini kuului napanuorapuristimen irrotus ja heräteaineen annostelu kielelle, tippa vain kullekin pennulle. Hommat jäivät vaiheeseen, koska ell huikkasi hakemaan seuraavaa pentua, juuri sitä tulppana ollutta. Palasin pennun kanssa leikkaussalin ovelle toteamaan, että pennulla on punainen "pahka" päässä. Kysyin onko kallossa aukile. Olihan siinä, eikä mitään tehtävissä. Jouduin laittaa pyyhkeeseen kietaisemani kehityshäiriöisen pennun sivummalle ja ottaa vastaan kaksi elinvoimaista cremevalkoista poikapentua. 90 grammainen harlekiini ja 72 grammainen van tai harlekiini. Minulla oli kolme elävää pienokaista yhdessä pyyhkeessä rintaa vasten, kun laskin käteni enkelipennun päälle, pyysin anteeksi ja hyvästelin. Teko oli tärkeä, koska olen vastuussa näiden pienokaisten elämän suunnittelusta ja sitä kautta myös ei-elinkelpoisten menettämisestä.

Piti pakottaa itseni keskittymään eläviin, jotka kaipasivat kuivattelua ja lämpimänä pitämistä. Mutta samalla suru ja järkytys vyöryi aaltona ylitse. Mitä useamman pentueen kasvattaa, sitä todennäköisemmin kohdalle osuu tilastojenkin mukaan kehityshäiriöitä tai muista syistä johtuvia pentukuolemia. Pelkäsin, että muistakin pennuista löytyisi aukileita tai muuta ongelmaa pienikokoisuuden/keskosena syntymisen vuoksi. Ajattelin Iiriksen ja Lotan sijoituskoteja ja vahvana mielessä oli se etten voi antaa kenenkään joutua puolestani näkemään ja kokemaan tällaista. Sijoitusemojen synnytyksissä minun tulee olla alusta asti paikalla. 

Klo 11 Wilina oli ommeltu ehjäksi ja herätelty, Wilina steriloitiin samalla, kohtu poistettiin kokonaan. Pyynnöstäni eläinlääkäri tutki pentujen kitalaet, vatsat, selän, eikä aukileita löytynyt. Kalloaukilepennulla sen sijaan oli myös vakava kitalakihalkio. Pentu oli hyvänkokoinen poika, lähes tai kokonaan valkoinen. Kallon muoto oli sellainen, että se ei ollut mahtunut syntymään normaalisti. En lähettänyt pentua avattavaksi, koska kuolinsyy oli aivan selvä. R.I.P...rakas pikkuinen kävi maan päällä opettamassa minulle sellaisen läksyn, mitä en unohda koskaan.

Lähdimme kotiin emon lääkkeiden ja hoito-ohjeiden kera. Wilina oli aluksi sekava ja levoton. Laitoin tuoreen emon kevythäkkiin vastapäätä pentupesää. Ruokinta letkuttamalla oli haastavaa kahden pennun pienen koon vuoksi, mutta onnistui kyllä. Laitoin myös pentujen kielelle hieman pentubooster tahnaa. Kun Wilina heräsi kunnolla ja malttoi jäädä pentujen luo pesään, pienet pääsivät nisälle. Maitoa ei heti tullut, mutta herutus oli tärkeää. Ja lämpö ja läheisyys toki myös. Ruokein pentuja ruisku&tutti yhdistelmällä sen verran että ne pysyivät virkeinä ja jaksoivat olla nisällä. Jos ne olisivat saaneet mahat täyteen korvikemaitoa koko ajan, ne eivät olisi ehkä viitsineet olla nisällä. Wilina sai antibioottia, kipulääkettä ja maidonnousuun Primperania. 3.6. pentujen painot eivät juurikaan nousseet, mutta 4.6. suunta kääntyi ylöspäin. Aivan saman verran kesti kesällä Tuin maidontulon alku, mutta silloin pennut olivat normaalipainoisia toisin kuin nyt, ja siksi huoli tällä kertaa on ollut eri mittakaavassa. 

Wilinan synnytys oli opettavainen, pysäyttävä. Olen äärimmäisen kiitollinen meidän kunnaneläinlääkärille, jolla on rautainen ammattitaito myös kissapuolella. Hän hoiti leikkaussalin, anestesian ja kaiken yksin, ilman apukäsiä ja jaksoi vastailla empaattisesti kysymyksiini. Lisävarmuutta kotona pärjäämiseen olisi tuonut se, jos pennutkin olisi nesteytetty eläinlääkärin toimesta. Jos pentu kuivuu, niin maito tai korvike ei imeydy. Toivottavasti näitä sektiosynnytyksiä ei nyt enää osuisi kohdalle.