Kukikas 22.6.2025

Emo: IC FI*Waputtaren Fluffy Stufful (EUR e 03) Isä: FI*Waputtaren Mangonada Ndujanpoika (EUR n 03)

- Astutus pitkäperjantaina 18.4.2025 ja pentue syntyi 65.-66. tiineysvuorokausina yöllä.
- Molemmat kissat Felv&FIV negatiivisia, naaraan veriryhmä A, uroksen B
- Mahdolliset värit: tytöt kilpikonna/sinikilpikonna valkoinen ja pojat puna/cremevalkoinen

Pojat:
Jussi Juhannusruusu, creme, EUR e VARATTU
Luukas Leijonankita, punavalkoinen, EUR x d 09 VARATTU
Sulo Silopusukki, punavalkoinen bicolour, EUR d 03 VARATTU 
Kuisma Kultahehku, creme, EUR e VARATTU 

Stuffulin ja Manun treffit toteutuivat pääsiäisen aikaan, alkaen 17.4. mutta käynnistyen kunnolla 18.4. pitkäperjantaina. Laskettuaika osui niin ollen juhannukseen.
64. tiineyspäivän iltana, eli perjantaina 20.6. juhannusaattona, Stufful alkoi viihtyä tiiviisti synnytyspesässä olohuoneessa. Stufful kehräili kovasti ja valvoin sen kanssa kahteen asti. Sen jälkeen menin sohvalle nukkumaan ja heräilin tunnin välein tarkistamaan tilanteen. Ennen viittä Stufful kävi hakemassa minut sohvalta pesälle, mutta edelleen mitään näkyvää ei alkanut tapahtua. Lauantaipäivän Stufful vietti pesässä, ruokakin piti tarjoilla sinne. Elettiin siis 65. tiineyspäivää. Serina viihtyi Stuffulin kanssa pesässä, kehräili ja pesi sitä. Stufful ei käynyt edes hiekkalaatikolla koko päivänä. Sillä oli ollut paljon ennakoivia supistuksia perjantai-illasta lähtien joten tiesin että kohtu toimii. 
Viimeinkin klo 19.15 alkoi työntöjä näkyä ja limatulppa tuli klo 19.50. Sitten meno hiipui ja kerkesin alkaa kaipailla uusia polttoja ja pohtia eri skenaarioita. Arvelin kissan olevan todella väsynytkin. Gimcatin energiatahna ei maistunut, Nutriplussaa Stufful otti kerran. Sen sijaan onneksi Animondan maito"shotit" maistuivat. 
Stuffulin poltot alkoivat uudelleen klo 21.50. Olin varannut pöytävalaisimen lattialle käden ulottuville lisävaloksi, mutta kun laitoin töpselin seinään, kuului vain poksahdus. Lamppu tuli tiensä päähän siinä hetkessä ja ajattelin että mitähän kommellusta vielä tuleman pitää...yösynnytykset kun ovat aina vähän extremejä ihan jo ajankohdan takia. Lisävalona toimi sitten pieni lukuvalo.
Klo 22.07 tuli ensimmäinen sikiöpussi näkyviin. Pussissa näkyi vain nestettä, selvä merkki että pentu oli tulossa takapää edellä. Laitoin Ceridal-öljyä Stuffulille ja pehmitin aluetta lämpimällä märällä pyyhkeellä, koetin helpottaa sen oloa ja auttaa.
Klo 22.19 näin sikiöpussissa hieman häntää. Stufful oli jo työnnellyt niin pitkään ilman edistystä, että avuntarve oli selvää. Halusin välttää sikiöpussin puhkeamisen, koska jos niin tapahtuu, on hyvin nopeasti saatava pentu syntymään, ettei se menehdy synnytyskanavassa. Kalvo kuitenkin puhkesi ja nappasin kiinni hännänpäästä. Se oli liukas ja karkasi takaisin kanavaan. Työntöjen mukana Stuffulin suoli tyhjeni myös ja sitä siistiessä pennun häntä katosi taas kanavaan. Otin harson avuksi ja pidin lujasti kiinni hännästä kun se tuli näkyviin. Stuffulin työntäessä vedin pennun hännästä ja pian sitä näkyi jo 2 cm. Pelkäsin että rikon pennun, mutta vielä enemmän pelkäsin että se jää jumiin ja sen myötä sekä emo että muut pennut ovat vaarassa. Eläinlääkäripäivystys kun ei juhannusviikonloppuna ollut ihan nurkan takana... Tässä voi joku miettiä että eikö emon olisi voinut itsekseen antaa selviytyä tästä tilanteesta, että oliko aivan pakko ihmisen puuttua. Meiltä menehtyi vuonna 2018 Sipriinan ensimmäinen pentu oltuaan liian kauan jumissa synnytyskanavassa ilman sikiöpussin suojaa. Sipriina meni silloin sängyn alle avun ulottumattomiin punnaamaan ja pentu kyllä syntyi, mutta liian myöhään ja kuolleena. Lienee ymmärrettävää etten halunnut jäädä odottamaan onnistuuko Stufful omin voimin saamaan pennun ajoissa ulos. 
Stuffulin työntöjen myötä näkyviin tuli onneksi myös toinen takajalka ja nappasin siitäkin kiinni. Tilanne oli niin ahdistava, että minun oli pakko sulkea silmät ja toimia sormituntumalla ilman pelkoa siitä että järkytyn näkemästäni ja toimintakyky pettää. Kiia-tytär kertoi milloin Stufful työntää ja minun on aika vetää. Tässä vaiheessa mietein onko kulunut liian kauan ja mahtaako pentu olla jo eloton. Keskityin sitten vain auttamaan sen ulos miettimättä liikaa mahdollisia synnytysvaurioita mitä saattaisin pennulle aiheuttaa. 
 
Klo 22.50 emon kovien karjaisujen säestämänä, ihmisten itkiessä syntyi yksivärinen pentu ilman sikiöpussia ja samalla tuli myös istukka. Stufful alkoi pestä itseään ja minä aloin hieroa pentua, se eli! Kiia puhdisti nielua nesteestä muutaman kerran vauvojen pikkuniistäjällä. Pentu painoi 111g ja hieman kuivuttuaan se osoittautui cremen väriseksi pojaksi, jonka häntä ja takajalatkin olivat ehyet. Luojan kiitos! Jos pentu jää ilman kalvoja kanavaan, sen tulisi syntyä puolen tunnin sisällä ettei ehtisi tukehtua. Tällä kertaa tuo aikaikkuna ei ihan ehtinyt umpeutua!
Ensimmäisen pennun syntymä oli todella raju kokemus meille kaikille. Stufful kävi sääliksi ja minulle tuli syyllisyyden tunne kaikesta. Samalla toivoin että Stuffulilta löytyisi vielä voimia ja synnytys jatkuisi normaalisti loppuun.
 
Klo 23.20 supistukset taas alkoivat ja pian klo 23.24 näkyi työntöjä. Klo 23.30 sikiöpussi tuli näkyville ja 23.33 syntyi pää edellä, joskin kaksinkerroin sikiöpussissaan U-asennossa punainen 102g poika. Pennussa oli myös vähän valkoista. Istukka syntyi heti perään klo 23.35. Puhdistelin Stuffulia ja se kuivatteli poikiaan.

Klo 23.47 työnnöt alkoivat taas ja kolmas pentu syntyi pää edellä klo 23.57, 107 grammainen punavalkoinen poika. Tässä kohtaa olimme aivan ihmeissämme tyttöjen puuttumisesta. Pennun napanuora kiristi ikävästi koska istukka ei tullut samanaikaisesti. Joten katkaisin napanuoran ja jäimme odottamaan viimeistä istukkaa. Yllätys oli melkoinen, kun klo 00.30 syntyikin 4. pentu! 103 grammainen creme poika. Klo 00.43 tulivat sitten kolmannen ja neljännen pennun istukat yhtä aikaa.
Siisteimme pesää, tarjosimme Stuffulille ruokaa ja katsoimme että pennut löytävät nisille.  

Stufful oli hiljainen ja rauhallinen 2,5-vuotias ensisynnyttäjä. Se ei läähättänyt ollenkaan eikä liikkunut rauhattomasti ensimmäisen pennun synnyttyä. Kätilö sai katkaista kaikki napanuorat, yhden istukan Stufful söi osittain.

Synnytys oli aikamoinen turnaus....todella pitkä avautumisvaihe ja sitten dramaattinen ponnistusvaiheen alku. Tuloksena neljä potraa poikaa, yksi enemmän kuin mitä veikkasimme tulevan. Koska viimeinen pentu syntyi sunnuntain puolella, tulee kaikkien syntymäajaksi 22.6.
 
Odotin että Stuffulin ja Manun pennuista tulisi bicoloreita, mutta kumpikin vanhempi osoittautui yksivärisyyden (ei valkolaikkua) kantajiksi, joten saimme kaksi kokonaan cremeä, yhden punaisen bicolourin ja yhden punaisen jossa määrittämätön määrä valkoista, eli vähemmän kuin bicolourilla.
Joka tapauksessa aivan ihana nelikko ja vahva, upea mama!