Angelique-pentue 2017

S. 18.8.2017

1 sinikilpikonna bicolour tyttö:

FI*Waputtaren Angelika Enkelten Markiisitar "Daisy", EUR g 03  - Asuu Kajaanissa ja kutsumanimi on Tähti 

1 punainen bicolour poika: 

FI*Waputtaren Toulouse Toscanpoika "DD", EUR d 03 - asuu Mimi-tädin (FI*Waputtaren Mimerkki Metsänneito) luona Haukiputaalla, kutsumanimi Dani

1 punainen harlekiini poika, vihreäsilmäinen:

FI*Waputtaren Paroni Le Petit Poitou "Danny", EUR d 02 64  -  Pohjanmaalla, Purmolla, kutsumanimi Make

Kuvia pentueesta löytyy runsaasti ja tietoja päivitetään Waputtaren facebook-yhteisössä:

https://www.facebook.com/pg/waputtaren/photos/?tab=album&album_id=1308248859273627

Toscan synnytyskertomus

Toscan synnytys alkoi 67. tiineyspäivänä. Perjantaina 18.8.2017 klo 13.02 Tosca kehräili paljon ja näytti tekevän valinnan synnytyspesänsä suhteen. Klo 18.05 havaitsimme limatulpan irronneen. Klo 18.12 Tosca alkoi jo läähätellä. Avautumisvaihe tuntui kestävän kauan ja sen aikana Tosca söi mielellään Nutri plus-lisäravinnetta. Klo 20.20 tuli sikiönestettä ja sikiöpussi näkyviin. Ensimmäinen pentu syntyi nopeasti klo 20.28. Istukka syntyi samalla ja Tosca alkoi syödä sitä, jätti kuitenkin kesken eikä purrut napanuoraa poikki. Avustin napanuoran katkaisemissa, jonka jälkeen Tosca popsi loput istukasta. Sinikilpikonna valkoinen bicolour tyttö virkkui kuivattelun myötä ja painoi 98g.

Huomasin nopeasti, että seuraava pentu ei ollut ihan heti tulossa. Ensimmäinen pentu pyrki kovasti Toscan nisälle, mitä en voinut sallia, koska kyseessä oli B-veriryhmäinen naaras, ja pentujen isällä on A-veriryhmä. Klo 21.15 annoin pennulle korvikemaitoannoksen letkuruokinnalla. Puin Toscalle sukkapuvun ja annoin hoivata pentua. Tosca oli selvästi kaivannut pienokaistaan. Tuntien kuluessa aloin hieman huolestua, että näinkö täytyisi yötä vasten lähteä päivystävälle eläinlääkärille keisarinleikkuulle. Ei onneksi tarvinnut. Toscan vointi pysyi hyvänä ja tuore emo söi ruokaa ja Nutri plussaa uusia supistuksia odotellessa. Illan pimetessä Tosca alkoi jälleen saada supistuksia. Tosca kävi levottomana kävelemässä pesän ulkopuolella ja oli väsyneen oloinen, joten annoin laktoosittomaan maitoon sekoitettua kahvia. Tosca otti sitä halukkaasti pipetistä ja sai lisää energiaa. Tämä on niitä vanhan kansan keinoja, johon nyt turvauduin, kun Nutri plus ei tuntunut olevan riittävä energiabuusti. Klo 23.30 syntyi toinen pentu, punainen van/harlekiini poika, painoa 102 grammaa. Poika rohisi hieman ja Tosca antoi pojan minun siistittäväksi katkaistuaan ensin napanuoran ja syötyään istukan. Sain pojan hengitystiet auki. Kaveri oli todella elinvoimainen tapaus ja pyrki raivokkaasti nisälle. Toscaa hermostutti pennun vikinä ja kävinkin klo 00.25 antamassa pennulle korvikemaitoannoksen. Toimenpide sujui jo varsin nopeasti, ja palatessani oli supistukset taas käynnissä. Yllätyksekseni syntyi pennun sijaan irrallinen, tasaisen pyöreä, litteä, kahdeneuron kolikonkokoinen kudosmuodostuma. Kyseessä ei ollut istukka eikä keskenkasvuinen pentu. Jälkeenpäin kasvattajakollegoiden kanssa olen päätellyt, että kyseessä oli kehittymätön pennunaihio. Surullista, mutta kaikkein tärkeintä on Toscan kannalta, että se syntyi eikä jäänyt sisälle aiheuttamaan tulehdusta. Tosca hävitti todistusaineiston syömällä nopeasti ylimääräisen kudosesiintymän. Heti pian tämän jälkeen klo 00.36 syntyi kolmas pentu, 118 gramman painoinen punainen harlekiini poika. Avustin napanuoran kanssa ja laitoin istukan pois, jotta Tosca ei olisi syönyt sitä ja saanut mahavaivoja liioista istukoista. Vaihdoin Toscalle puhtaan suojapuvun päälle ja petasin pentulaatikon siistiksi. Tosca jäi hoitamaan kahta pienokaista, kun kävin klo 01:04 syöttämässä kolmannen pennun letkuttamalla.

En ollut ihan varma oliko pentuekoko nyt täysi, joten makoilin pentujen syöttöjen väliset ajat Toscan pentulaatikon vierellä. Pennut kitisivät täysistä vatsoista ja emon hellyydestä huolimatta paljon, joten vaihdoin pesueelle suojaisamman pahvilaatikon. Asumus oli selvästi lämpimämpi ja pimeämpi kuin ensimmäinen ja emo ja pennut tyytyväisiä oloihinsa. Askartelin aamuyön tunteina Toscalle kolmannen sukkupuvun, jossa oli pienemmän raajojen aukot, koska suurin jännitys piili tässä operaatiossa siinä, etteivät pennut vain pääsisi maistamaan emon vaarallista maitoa ensimmäisten 16 tunnin aikana. Tosca oli aivan ihana synnyttäjä ja kietoi välillä tassunsa käteni ympärille merkiksi siitä, etten lähtisi pois auttamasta. Etukäteen olin murehtinut olisiko synnyttävä, väsynyt ja kipeä, pentujaan suojeleva naaras vaikea pukea suojapukuun, mutta murheeni oli aivan turha. Tosca oli luottavainen ja sopeutuva. Apuna minulla oli ensimmäisen pennun syntyessä perjantai-iltana ja taas lauantaiaamusta lähtien 8-vuotias tyttäreni. Yksinäinen yö oli uuvuttava, mutta luotin omin voimin jaksamiseen.

Pentujen letkuruokinnat 18.-19.8.

Tyttö: klo 21.15, 22.56, 03.00, 07.00, 11.00, korvikeannos noin 3ml/kerta, emon nisälle klo 12.30.

Poika 1: klo 00.25, 04.25, 08.00, 11.00, 13.00, korvikeannos noin 3ml/kerta, poika oli hankalampi syötettävä kuin siskonsa. Emon nisälle klo 15.30.

Poika 2: klo 01:04, 05.00, 08.00, 11.00, 13.00, korvikeannos noin 3ml/kerta ja emon nisälle klo 16.30.

Toscan maidontulo lähti hyvin käyntiin. Ensimmäisinä päivinä pennut kävivät vallan käsirysyä parhaasta nisästä, mutta ennen pitkää alkoivat kelpuuttamaan useammankin ravinnonlähteen. Neljän päivän iässä toisena syntynyt poika alkoi olla ruokahaluton eikä paino noussut. Pojalla oli ummetusta ja saimme onneksi kotikonstein vaivan hoidettua. Ruoka alkoi maistua ja paino nousta.

Kaiken kaikkiaan tämä projekti oli mielenkiintoinen, henkisesti ja fyysisesti raskas sekä loppujen lopuksi palkitseva. B-veriryhmäisen kissan kasvatuskäyttö ei enää ole minulle tuntematon käsite, mutta tällaiseen projektiin en lähdevastaisuudessakaan kevyin perustein.