Waputtaren pentueet

Angelique -pentue s. 18.8.2017

Suunnitelma Angelique-pentueen takana

Tämän pentueen eteen tehtiin töitä reilut kaksi vuotta. Projekti alkoi kesällä 2015, jolloin löysin ilmoituksen maatilalla Lapualla syntyneestä Toscasta tori.fi sivustolta. Tosca haettiin luovutusiässä, suoritin terveydenhuoltotoimenpiteet, rokotuksen ja sirutuksen ja aloin etsiä sijoituskotia. Kesän lopulla Tosca muutti sijoituskotiin Ouluun. Tosca tuli sukukypsäksi alkuvuonna 2016 ja saman vuoden toukokuussa hyväksyttiin noviisiluokassa eurooppalaisrekisteriin. Hain astutuserikoisluvan Toscalle ja FI*Waputtaren Emeljanille. Meille oli syntymässä Emeljanin emon toinen pentue elokuussa 2016, ja välttääkseni Empun hormonitunnekuohut ja turvatakseni pentujen kasvamisen kodissamme, laitatin Empulle hormoni-implantin. Viikko tämän jälkeen Kissaliiton rotutoimikunnalta tuli tieto, että Toscalle ja Empulle oli treffilupa myönnetty. Luvat ovat vuoden voimassa, samoin kuin implantin vaikutusaika on usein vuoden tai ylikin. Olin rotutoimikuntaan yhteydessä, ja sovimme, että Toscan ja Empun lupa on toistaiseksi voimassa, ellen hae Toscalle astutuslupaa eri uroksen kanssa Empun implantinvaikutusaikana.

Elokuun lopulla 2016 syntyi Elekatin Tillipionin ja noviisi Anshelmin sinivalkoinen pentue. Urospennuista harlekiinipoika Ukko jäi kasvatuskäyttöön ja muutti sijoitussopimuksella Espooseen helmikuussa 2017. Lokakuussa 2016 syntyi Waputtarelle Mohikaani-pentue, emona Belagian Yrmeli ja isänä Waputtaren Taaniel. Tämän pentueen pojista kasvatuskäyttöön jäi mustavalkoinen Mohikaani Matteo. Matteo muutti tammikuussa 2017 sijoituskotiin Ouluun.

Mietein Toscalle Empun korvaavaa kumppania Ukosta tai Matteosta. Matteon kautta olisin saanut Toscan jatkamaan noviisiuros Tanelin linjaa, mikä oli minulla alun perin ajatuksena ja sydäntä lähellä. Ukko on kuitenkin kaksi kuukautta Matteota vanhempi, ja niin ollen myös Matteota aiemmin valmis siitoskäyttöön suurella todennäköisyydellä. Kerrostalossa asuvan Toscan mourut pidettiin kurissa kiimansiirtopillereillä. En halunnut pitkittää hormonien antamista ja tästä syystä pyrin toteuttamaan treffit mahdollisimman nopeasti. Ukon turkin värijakauma oli mielestäni sopivampi Toscalle kuin hyvin tumman Matteon. Katsoin, että Matteo sopisi paremmin toisen noviisinaaraani, siniharlekiini Sipriinan kumppaniksi. Niinpä mitätöin Empun ja Toscan astutusluvan ja hain samalla lupaa Toscalle ja Ukko Anshelminpojalle. Lupa myönnettiin huhtikuussa 2017 ja Toscalta jätettiin kiimansiirtopillerit pois. Ensimmäinen kiima tuli nopeasti ja vapun jälkeen kävimme ottamassa Toscasta terveystestit. Ukosta testit oli otettu jo helmikuussa ennen sijoituskotiin muuttoa. Toscalla on B-veriryhmä ja Ukolla A. Tämän asian kanssa olin kasvokkain jo vuonna 2010, kun B-veriryhmäinen noviisini Tarina kävi treffeillä A-veriryhmän uroksen kanssa. Pentujen keinoruokinta ensimmäisten 16 tunnin ajan toki jännitti, mutta enemmän mietitytti kuinka hyvin sijoituskissa Tosca oppisi minuun luottamaan ja antaisi prosessin suorittaa. Tässä tapauksessa sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" piti erinomaisesti paikkansa.

Toscan ja Ukon jälkeläiset syntyivät 18.8.2017. Kahdelle harlekiiniksi rekisteröidylle kissalle syntyi bicolour tyttö, harlekiini poika, jonka värijakauma on mask and mantle-tyyppinen, jossa punainen väri kulkee selkää pitkin kasvoista häntään asti yhteneväisenä, sekä Suomen ensimmäinen punainen van poika. Tälle parille en odottanut syntyvän bicolour-jälkeläisiä. Ukko kävi kevättalvella 2017 näyttelyssä värintarkastusluokassa, koska jotkut tuomarit olivat katsoneet pojan olevan enemmän bicolour kuin harlekiini, mutta tarkistusluokassa poika todettiin edelleen harlekiiniksi. Omassa mielessäni ajattelin, että jos Ukko antaa Toscalle bicolour-jälkeläisen, niin olen valmis uskomaan Ukon olevan bicolour. Voipi olla, että aikuisena Ukko käy vielä uudelleen tarkistusluokassa.

Ratkaisuni mitätöidä Empun ja Toscan astutuslupa oli oikea, koska Empulla implantti vaikuttaa edelleen (syyskuussa 2017). Mielestäni Ukon valinta Toscan kumppaniksi oli myös hyvä ratkaisu. Ukon kohdalla sijoitusaika kesti vain 6 kuukautta. Sijoitussopimuksen ehdot täyttyivät ja omistajuus siirtyi sijoituskodille suunnitellun aikataulun mukaisesti. Hieno kokemus. Toscan omistajuus siirtyy sijoituskodille pentujen tullessa luovutusikään ja Toscan steriloinnin jälkeen. Yhteistyö kuitenkin jatkuu, koska samassa kodissa asuu Waputtaren Ututyttö Terhenneito yhteisomistuksessamme, ja yhteisiä näyttelyreissuja on suunnitteilla.


The Last Of The Mohicans- pentue s. 13.10.2016



Suunnitelma pentueen takana

Kesällä 2015 hankin sijoituskodissa asuvaksi siitosnaaraaksi mustan eurooppalaisnaaraan, Belagian Yrmelin. Yrmeli sai kutsumanimekseen Dippi, mikä sopiikin hienosti, koska Dipillä on valkoinen medaljonki kaulallaan kuin dipattuna mustaan turkkiin. Dipillä on erinomainen koko ja rakenne, sekä hyvänmallinen pää ja erinomainen profiili jopa leukaa myöten. Vahvaa leukaa tarvitsenkin Waputtaren linjoja parantamaan. Dipin isä on valkoinen sinisilmäinen noviisiuros Sfvinski ja emo kilpikonnavärinen Belagian Wilma. Wilman isä on valkoinen upeasti näyttelyissä menestyvä noviisiuros Paavo. Koska Dipin suvussa on paljon yksivärisiä kissoja ilman kuviota (tabby, tiikeri, täplikäs), sopii neito hienosti valkolaikkukasvatukseen. Valkoinen medaljonki on yhä arvoitus, emme tiedä onko medaljongilla yhteys valkolaikkugeeniin S. Dipin suvun valkoisista uroksista ei tiedetä, johtuuko valkoinen turkinväri valkolaikkugeenistä S vai kokovalkoisesta geenistä W. Näin ollen pidin mahdollisena, että Dippi saattaisi periyttää valkolaikkuisuutta.

Dipin ensimmäinen sulhoehdokas oli siniharlekiini noviisi Anshelm. Geenitestit kuitenkin osoittivat, että kumpikin kantaa perimässään pitkäkarvaisuutta, joten todennäköisesti osa jälkeläisistä olisi ollut pitkäkarvaisia.

Sulhoksi vaihtuikin oma kasvattini mustavalkoinen Waputtaren Taaniel. Taanielin vanhemmista kumpikaan ei periytä pitkäkarvaisuutta ja niin ollen Taaniel ei sitä voi myöskään periyttää. Taanielin kutsumanimi on Eemeli. Eemelillä on hyvä rakenne ja kaunis pää, puhtaan vihreät silmät ja kiiltävä musta väri yhdistettynä puhtaaseen valkoiseen. Eemelillä on ohuehkosti alukarvaa, joten Dipin runsas alukarva tuli tarpeeseen tässä yhdistelmässä.

Varauduin mahdollisuuteen, että valkolaikun osuus jälkeläisten värijakaumissa saattaisi jäädä vähäiseksi, olihan kumpikin vanhemmista varsin tummaturkkisia. Pyrinkin ensisijaisesti tässä yhdistelmässä saavuttamaan erinomaista kokoa ja rakennetta sekä moitteetonta päänmallia.

Teoreettinen mahdollisuus harlekiiniväriselle jälkeläisellekin toki oli olemassa. Myös moni käytännön esimerkki tuki mahdollisuutta. Esimerkiksi kilpikonna van GIP Vappuni veli oli musta+medaljonki, ja PR Tarinani syntyi pentueeseen, jossa emo ja 4 muuta sisarusta olivat mustia vähäisin valkoisin merkein. Uskoin olevan mahdollista saavuttaa myös yksivärisiä jälkeläisiä, koska Dipin suvussa on runsaasti yksivärisyyttä, ja Eemelin isoisoisä ja emon sisarukset ovat yksivärisiä sinisiä. Medaljongin periytyminenkin oli varsin todennäköistä. Dippi peri sen isänsä emolta, ja Eemelin tädille sellainen ilmestyi ensimmäisen elinvuotensa aikana. Värien periytymisestä löytyi netistä tutkimustietoa tukemaan omia pohdintojani.

Diluutiovärien ilmenemiseen oli myös mahdollisuus, onhan Dipin isän emo sinikilpikonna (+medaljonki) ja Eemelin emo sinivalkoinen.

En löydä sanoja kuvailemaan hämmästykseni ja kiitollisuuteni määrää, kun Dippi synnytti Eemelille kolme hienoa mustavalkoista, kokosinisen, sinisen medaljongilla ja myöskin toivotun ns. kiintiöharlekiinin ja vieläpä diluutiona. Jännitystä lisää se, että on olemassa pieni mahdollisuus siihen, että harlekiinipentu perisi isoisänsä sinisen silmienvärin. Seuraamme mielenkiinnolla pentueen varttumista.

Tämän pentueen nimeämisteeman on inspiroinut upealla musiikilla rytmitetty elokuva "The Last Of The Mohicans" eli Viimeinen Mohikaani. Tummakasvoinen Taaniel muistuttaa mielestäni intiaanisoturia ja tumma Yrmeli intiaaniprinsessaa. Hauska sattuma on myös se, että 1992 kuvatun elokuvan pääosaa näyttelee Daniel Day Lewis, eli nimetkin komistuksilla ovat miltei samat. Sattumaa lienee sekin, että kuten elokuvan juoni, myös tämän pentueen aikaansaaminen piti sisällään selviytymistaistelua, dramaattisia käänteitä, strategisia liikkeitä ja loppujen lopuksi mitä aidointa rakkautta!

Kalevala-pentue s. 23.8.2016



Suunnitelma pentueen takana

The Blues Brothers-pentueeni vartuttua ja pyrähdettyä pesästä maailmalle, aloin katsella emolle, Elekatin Tillipionille, uutta sulhokandidaattia. Halusin teettää Tillipionilla toisenkin pentueen, koska ensimmäinen tiineys, synnytys ja pentujen hoito sujui mallikkaasti. Tillipioni kirjaimellisesti puhkesi kukkaan. Lisäksi valkolaikkuisten eurooppalaisten lukumäärä on yhä hyvin pieni, joten toisellekin pentueelle oli niin ollen tarvetta ja tilausta. Yksiväristä sulhovaihtoehtoa mietittiin, koska valkolaikkukolleja ei ollut tiedossa.

Suureksi onneksi Waputtaren Taanielin uusi omistaja oli kiinnostunut etsimään Taanielin kaveriksi potentiaalisen noviisiuroksen. Hän löysi Pohjois-Pohjanmaalta upean sinisen harlekiini pojan, Anselmin. Alunperin suunnittelimme Anselmin morsiameksi Belagian Yrmeliä. Kumpikin osoittautui pitkäkarva-alleelin kantajiksi, joten luovuimme suunnitelmasta. Anselmille sopivia naaraita ei sillä hetkellä ollut, ei muita kuin meidän ihana Tillipionimme! Tillipionista otettiin geenitesti ja tulos oli ilahduttava; neito ei kanna pitkäkarvaisuutta perimässään. Loogista oli siis alkaa suunnitella Tillipionin ja Anselmin yhdistämistä. Tie oli pitkä ja mutkainen noviisisäännön muututtua vuoden 2016 alussa.

Toivoin Anselmilta periytyvän komeaa kokoa ja rakennetta, sekä tietenkin valkolaikkuisuutta. Sinivalkoiset eurooppalaiset ovat hyvin harvalukuisia. Tillipionin lisäksi siitoskäytössä oli vain Tillin eno Elekatin Tarmo (joka sittemmin kuuden vuoden iässä syksyllä 2016 menehtyi odottamattomasti).

Ja voi kuinka kaunis sinivalkoinen pentue näille kahdelle tulikaan. Vuonna 2015 Tillipioni synnytti 4 poikaa Tanelille ja vuonna 2016 kolme tyttöä kahden pojan lisäksi Anselmille. Pentueen nimeämisteemaksi valikoitui sinivalkoisten vanhempien myötä perin suomalainen tarusto, Kalevala.

Kalevala-pentue 2016 kulut suunnittelusta 14-viikkoisiksi

Emon terveystestit 85,00

Isän terveystestit 200,00

Emon geenitesti 60,23

Bensakulukorvaukset uroksen omistajalle 100,00

Astutusmaksu uroksen omistajalle 200,00

Pentueen rekisteröintimaksut 170,00

1.Rokotukset ja sirutus 185,42

2.Rokotukset 91,00

Matokuurit 19,35

Emon tiineysajan ruokia 158,05

Pentuajanruokia eläinkaupoista 342,22

Pentuajanruokia marketista, lihat yms. 70,00

Pentupaketit 200,00

Ekstrahiekat 40,00

1921,27


The Blues Brothers-pentue s. 10.8.2015

Suunnitelma pentueen takana

Kasvattajanimeni hyväksyttiin Fifeen 15.8.2009, esikoistyttäreni syntymäpäivänä. Vuonna 2010 noviisinaaraani PR Tarinan tiineys päätyi keskenmenoon. Otin menetyksen raskaasti ja päätin laittaa kissankasvatuksen tauolle määrittelemättömäksi ajaksi, keskittyäkseni pienen lapseni kasvatukseen. Tytön ollessa kolmevuotias, kesällä 2012, kävimme ensimmäistä kertaa ponitallilla ratsastusta kokeilemassa. Tällöin "jouduin" avata sydämeni uudelleen valkolaikkukasvatukselle, kun maatiaiskissanpentu Taneli tuli elämääni.

Tanelille oli alustavasti tarjolla toisen eurooppalaiskasvattajan omistuksessa oleva sininen naaras. Tältä kasvattajalta sain henkistä tukea ja neuvoja mm. geenitestauksessa Tanelin noviisiprosessin edetessä. Noin vuoden ikäisenä Taneli löysi sisäisen kolliutensa ja alkoi merkkailla. Tanelille suunniteltu naaras ei ollut enää käytettävissä, joten olin pattitilanteessa. Taneli geeneineen oli liian arvokas kastroitavaksi ennen ensimmäistäkään pentuetta, ja puolen vuoden pissimisaikakauden jälkeen laitatin Tanelille hormoni-implantin helmikuussa 2014. Samana vuonna huhtikuussa Elekatin kissalassa täytti vuoden sinivalkoinen eurooppalaistyttönen Tillipioni. Tanelin näyttelytys jäi implantin vuoksi tauolle, hormoniehkäisyn vaikutus oli niin merkittävä; turkinlaatu huononi ja kollinposket kutistuivat, olemus oli kaikkea muuta kuin kollimainen. Onneksi merkkailukin loppui!

Implantin vaikutus hiipui ja lopahti keväällä 2015 ja merkkailu alkoi uudelleen. Lähipaikkakunnalla Kokkolassa tuolloin valkolaikkukasvatusta aloitteleva ystävä mainitsi minulle Tillipionista. Hän oli alustavasti sopinut käyttävänsä Tillipionin enoa omalle noviisinaaraalleen, jonka valinnassa olin ollut apuna. Niinpä otin yhteyttä Tillipionin kasvattajaan ja esitin rohkean kysymyksen: voisinko "liisata" Tillipionia Waputtaren käyttöön morsiameksi Tanelille. Onnekseni tästä alkoi hedelmällinen yhteistyö. Ennen Tillipionin noutoa testautin kantaako Taneli pitkäkarvaisuutta, ja tulos oli mieluinen - ei kanna.

Tanelille ja Tillipionille oli mahdollista syntyä kilpikonnavalkoisia tyttöjä, ja mustavalkoisia poikia. Diluution mahdollisuuden olemassaolo oli arvoitus. Kummankin vanhemman tulisi kantaa diluutiota, jotta se periytyisi jälkeläisille. Tillipioni on itsekin diluutiovärinen, mutta Tanelin vanhemmat ja kaikki sisarukset ja emon muut jälkeläiset ovat täysvärisiä, joten Tanelin olisi pitänyt periä diluutionkantajuus kauempaa suvustaan voidakseen kantaa sitä ja periyttää edelleen omille jälkeläisilleen.

Tillipionin tiineysaikana Taneli kollitteli ja merkkaili ahkerasti, siinä mielessä kesä oli melkoisen raskasta aikaa. Tein päätöksen, että mikäli Taneli saisi Tillipionilta tasokasta jälkikasvua, niin Taneli kastroitaisiin pentujen ollessa pieniä. Tillipioni ei saanut Tanelin kanssa tyttäriä, mutta neljä potraa poikaa vakuutti minut ja pysyin päätöksessäni. Tässä kohtaa kävin läpi hieman uudelleenharkintaa ja päätöksessä pysyminen edellytti luonteenlujuutta, koska olinhan toivonut Tanelin punaisen värin jatkuvan kasvatustyössäni kilpikonnavalkoisten tyttärien myötä. Tyttöjä ei syntynyt, ja luovuin haaveestani voidakseni tarjota Tanelille (ja perheellemme) ansaitun stressittömän kastraatin elämän. Tämä on mielestäni malliesimerkki siitä, että kasvatustyössäni kissayksilön ja lauman hyvinvointi on etusijalla. Kasvatuksen tavoitteisiin voi pyrkiä jatkossa eri kanavien kautta. Kasvattajan täytyy osata tehdä myös näitä kompromissiratkaisuja, eikä tule tavoitella ns. pikavoittoja kaiken muun kustannuksella.

Nämä Waputtaren esikoispojat saivat vanhat karjalaiset ja virolaiset nimet, ja pentueesta puhun The Blues Brotherseina mustavalkoisen värityksen ja poikien hauskojen luonteiden vuoksi. Muistan kuinka 6-viikkoisten poikien vipeltäessä ympäri olohuonetta mietein ääneen, että mitkä ne hassut mustiiin pukuihin pukeutuneet miehet olivatkaan, Blues Brothers tai jotain? Hatara mielleyhtymäni liittyi varmaankin tuohon syntymävuonnani (1978) perustettuun R&B-yhtyeeseen ennemmin kuin bändiin perustuvaan elokuvaan, jonka itseasiassa katsoin ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2016.

Näistä Tillipionin ja Tanelin pojista tummin, rakenteeltaan ja ilmeeltään tanelimaisin, IC FI*Waputtaren Taaniel, on jatkanut Tanelin sukua FI*Belagian Yrmelin kanssa (The Last Of The Mohicans-pentue). Tanelin pojanpojista mustavalkoinen Mohikaani Matteo tulee toivottavasti jatkamaan tätä sukua vuonna 2017, ja mahdollisesti myöhemmin myös jompikumpi mustavalkoisista tytöistä, Tea Tarina Taanielintytär tai Pow-Wow Penelope. The Blues Brothers pojista yksi, Emeljan, jäi meille kotiin ja elelee ns. peräkamarinpoikana. Emeljan on toistaiseksi ollut siisti poika, ei taipuvainen merkkailuun. Tässä nähdään taas se, että vaikka kollikissan kanssa elämä saattaa ajoittain olla hyvinkin haastavaa, niin helposti ne tiensä sydämeen ja perheenjäseniksi löytävät jatkossakin!